Meikäläisen kausi 2021 on nyt virallisesti ohi!
Päätin jo alkukesästä, että kauteni päättyy Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailussa.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli toki tarkoitus kilpailla Rovaniemellä, mutta KalevanKisojen jälkeen kauden pitkittäminen kahdella viikolla ei enää tuntunut fiksulta. Oli kuitenkin mukava viikonloppu turistina ja pääsi seuraamaan kovatasoista moukarinheittoa täydellisessä kelissä. Moukariporukan kanssa hengailu on muutenkin aina mukavaa ja yhteisellä illallisella ja yhdistyksen vuosikokouksella funtsittiin suuntaa, miten lajia voisi ajaa eteenpäin tulevanakin vuonna.
Nyt onkin sitten yhteenvedon paikka!
Oma kauteni herättää itsessäni aika ristiriitaisia fiiliksiä. Kausi oli rikkonainen, enkä saavuttanut ensimmäistäkään tavoitetta. Olen kuitenkin näin 26 vuoden kypsässä iässä väkisin pakottanut itseäni etsimään positiivisia asioita omasta tekemisestäni, joten aloitetaan vaikka niistä.
Positiivisinta harjoituspuolella oli, että tein treeniennätyksen peräti kolmella välineellä (7 kg, 8 kg sekä lyhytvartinen 9 kg). Näistä eniten tyydytti seiskalla heitetty 63,10 m, koska edellinen treeni PB (62,50m) oli vuodelta 2017. Punttisalilla tein myös pari ennätystä ja muissa liikkeissä saavutin vanhan huipputasoni.
Kilpailumielessä ainut positiivinen asia oli sitten lupaava kauden avaus Kankaanpäässä (64,36m) ja pari vuotta laskussa olleen SB käyrän kääntäminen takaisin ylöspäin. Tämä olikin sitten kauden ainut hyvä asia. Jatkuva sairastelu ja epämääräiset kolotukset vei terän niistä kisoista mihin osallistuin ja jouduin myös jättämään peräti neljä kilpailua välistä, koska en vaan ollut kilpailukunnossa.
On kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka lähelle pääsin omaa ennätyskuntoani, vaikka kausi ei periaatteessa onnistunut ollenkaan. Helmikuussa alkanut 1,5 kk pitkä mystinen sairastelu kruunattiin kahdella huonosti ajoitetulla flunssapätkällä kesällä. Sen lisäksi selkä ja kylki haittasi tekniikkaa melkoisesti ja golf kyynärpää johti siihen, että jouduin soveltaa kuntosaliharjoittelua turhankin rajusti.
Tämä kaikki antaa uskoa ja motivaatiota jatkoon, että jos näin rikkonaisella touhulla pystyy heittämään 63 – 64 metriä, niin olisiko sittenkin mahdollista nostaa omaa tasoa reilusti, jos joskus vielä oppisin, miten voisin pitää itseäni terveenä ja tarpeeksi ehjänä?!
En tiedä, mutta ajattelin ainakin vielä kokeilla.
Moukarinheitto ja urheilu ei välttämättä ikinä ole ollut näin hauskaa! Lajin yhteisöllisyys ja jonkinlainen henkinen kypsyminen (joka varmasti on vielä pahasti kesken) on johtanut siihen, että osaan nauttia enemmän itse tekemisestä sekä harjoittelussa, että kilpailuissa, enkä vaan tuijota tuloksia.
En sitten tiedä,
jos tämä on merkki luovuttamisesta, tai resepti menestykseen, mutta sen näkee
sitten tulevina vuosina. Olisi toki ihan kivaa, jos urheilu myös olisi tuloksellisesti mukasvaa useammin, kuin kerran kolmessa vuodessa... Edellisestä kunnon onnistumisen kokemuksesta alkaa olemaan vähän turhankin pitkä aika...
Nyt vietän hetken ylimenokautta, ja sitten käännän katseet kohti kesää 2022!
Eteenpäin!
---
KIITOS YHTEISTYÖKUMPPANEILLE KAUDESTA 2021!
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti