Kilpaileminen on kivaa! Lapsesta asti olen tykännyt paremmuuden mittaamisesta kavereiden kanssa. Kilpailu on luonnollisesti myös yksi syy, miksi tykkään urheilemisesta. Harmi vaan, että oma laji periaatteessa on melko kömpelö rakentamaan hyviä kilpailutilanteita.
Aikanaan, kun oli lajivalinnan paikka, niin jätin käsipallon ja maastohiihdon pois, jotta voisin panostaa moukarinheittoon. Etenkin käsipallosta luopuminen oli kilpailemisen näkökulmasta ikävää. Sisäpalloilussa kausi on yleensä pidempi ja divarijärjestelmän ansiosta lähes jokainen saa kokea tiukkoja pelejä säännöllisellä rytmillä! Eli ne saavat kokea juuri sitä mitä urheilussa on parasta: Tiukat kamppailut ja voittaminen!
Yleisurheilussa ei ole divarijärjestelmää. Kaikki ovat samassa tilastossa ja tämän vuoksi voittaminen on yksittäiselle urheilijalle erittäin harvinaista ja tiukka kamppailu jopa vielä harvinaisempaa. Joka kaudelle osuu toki 1 – 2 voittoa minunkin kohdalleni, mutta ne ovat yleensä seurausta siitä, että vastustaja on ollut ennakkoon selkeästi heikompi, tai olen ollut kilpailun ainut osallistuja.
Onhan toki tiukat kamppailut ja voitot tarjolla yleisurheilussakin. Kansallisella tasolla se vaan tarkoittaa sitä, että pitäisi nousta Kalevan Kisojen kärkikamppailuun, joka moukarinheitossa tarkoittaa nousemista maailman kärjen tuntumaan.
Se onkin mielestäni yleisurheilun heikkous. Urheilussa on loppupeleissä kyse siitä, mitä kaikkea pääsee kokemaan uran aikana. Kutosdivarin futaajakin saa voittaa säännöllisesti ja kokea onnistumisen kokemuksia, mutta kansallisen tason yleisurheilija voi vetää monta vuotta voittamatta tai onnistumatta kertaakaan. En halua toki vähätellä kutosdivarin pelaajia, mutta pidän silti Kalevan Kisoissa olevia urheilijoita vähän kovempina.
Henkilökohtaisella tasolla on lähestulkoon ollut niin, että ainut vuosittainen kunnon kilpailu on kalevankisojen karsinta. Siinä on tarjolla tiukkaa kamppailua ja onnistumalla pääset loppukilpailuun. Kaikki muut kesän kisat ovat yleensä sellaisia missä keskitytään omaan tulokseen, koska vastustajat ovat joko selkeästi parempia tai heikompia.
Tämä kausi
näyttäisi kuitenkin olevan poikkeus. Näyttäisi siltä, että tällä kaudella juuri
65 metrin tuntumassa on useampikin heittäjä. Eilenkin Someron Juhannuskisoissa
olin seitsemäs, mutta neljäs sija jäi ainoastaan reilun metrin päähän! Vaikka
turpaan ottaminen vähän harmittaakin, niin kilpailutilanne innostaa! Kun omat kyvyt eivät riitä voittamaan kisoja, niin voi aina nauttia siitä, että pääsee tasaväkisesti kilpailemaan häntäpään sijoituksista.
Vielä on myös muutama heittäjä, joka ei ole avannut kauttaan, joten meidän metriluvuillemme voisi tulla vielä enemmän kilpailua. Ja olisihan se toivottavaa, että kaikki vielä pystyisivät nostamaan tasoaan. Omalta kohdallani se ainakin pitäisi olla täysin mahdollista!
Kilapilen seuraavan kerran viikon päästä Kaustisen moukarikarnevaaleilla!
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti