Kaustisen kirous!

Maailmassa tapahtuu asioita ja muutosta vihaavana ihmisenä on kestänyt hetken kerätä pakkani kasaan. Ajattelin kuitenkin, että nyt olisi aika tehdä pientä päivitystä blogiin. 

Tässä kävi tosiaan niin, että Kaustisen talvimestaruuskisat peruttiin koronan vuoksi. Tämän päivän aiheena onkin ”Kaustisen kirous”…

Yhteensä 11 kertaa olen tosiaan pyrkinyt osallistumaan talvimestaruuskisoihin, mutta ainoastaan neljä kertaa olen onnistunut pääsemään kisapaikalle asti. Näistä neljästä kerrasta kolme ovat olleet rajuja pettymyksiä. Eli ei ole mennyt kovin vahvasti.

Kaustisen kirous alkoi vuonna 2010. Olin ennen kisoja ollut viikon verran Kannonkoskella rippileirillä. Sieltä isä nappasi minut kyytiin ja ajeltiin Kaustisille. Kilpailua edeltävänä iltana katsottiin, kun Suomi otti 6-1 turpaan Vancouverin olympialätkän välierässä.

Yöllä oli vaikeaa nukkua, koska naapurihuoneessa selviteltiin asioita astetta äänekkäämmin. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin, jonka jälkeen heräsin oksennuskohtaukseen. Rippileirillä pyörinyt oksennustauti oli vissiin tarttunut minuunkin. Seuraavana päivänä ajettiin kotiin ja jätin kisan heittämättä.

Tämän toivottoman yrityksen jälkeen kisat ovat jääneet väliin vuosina 2013 – 2016, 2018, ja nyt 2020. Yleensä syy on ollut itseaiheutettu loukkaantuminen. Muut syyt ovat olleet tämän vuoden korona ja intti vuonna 2015 jolloin taisteluparini ei oikein osannut toteuttaa oikeaoppista palomiesote-evakuointia.

Lopputuloksena tipuin selkä edellä kenttälapion päälle jääkovaan maahan. Tämä ei vissiin tehnyt hyvää minun herkälle selälleni, eikä se ehtinyt toipua kisaan mennessä. Mainittakoon kuitenkin, että tämänkin kyseisen sotaharjoituksen tavoitteet saavutettiin.

Osallistuessani on sitten käynyt seuraavasti:

2011: Sija 9. Kisa jäi kolmeen heittoon.

2012: Sija 4. Ennakkoon varma mitali, mutta oma 65 metrinen ei riittänyt Joni Syrjälän 66 metriselle, joka teki yli viiden metrin ennätysparannuksen. (Mainittakoon, että nykyinen kärkiheittäjämme Aleksi Jaakkola oli tämän kisan viimeinen ennätystuloksellaan 50,90m. Toiset kehittyy ja toiset ei…)

2017: Pronssi!

2019: Sija 7. Selkäkramppi kisaa edeltävänä iltana ja paskat olosuhteet. Ei pitoja. alle 60 metriä. Täysi farssi.

Siinäpä minun historiani talvimestaruuskisoista. Ehkäpä sitä ensi kaudella pääsisi kilpailemaan. Tai sitten pitäisi ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että talvimestaruuskisat eivät ole tarkoitettuja minua varten…

Kevät jatkuu omalta osaltani tilannetta seuraten. Kilpaillaan sitten kun kilpaillaan, jos kilpaillaan.

Eteenpäin!

---

 

YHTEISTYÖSSÄ:

Urheiluvälineiden verkkokauppa: FunRaise

Rakennusalan yritys: Eestinkylän Putki ja Kirves

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB