Asennekysymys!

Ensin Tokion Olympialaisia siirrettiin vuodella eteenpäin ja toissa päivänä tuli tieto, että Pariisin yleisurheilun EM-kisat perutaan. Kansallinenkin kilpailukalenteri on täysi kysymysmerkki. Kaikin puolin erilainen kesä alkamassa, niin urheilussa, kuin sen ulkopuolellakin. Samalla olen kuitenkin huomannut mielenkiintoisen tosiasian: meikäläisen asenne urheilua kohtaan on erittäin toimiva korona-aikana.

Jotenkin olen vaan urheilullisesti sellaisessa tilanteessa, että yksi kesä sinne tänne ei paljon kokonaisuutta muuta. Ensinnäkin olen tottunut siihen, että kausi menee pilalle viimeistään huhtikuussa. Tämä on ollut valitettava totuus viime vuosina, ja sen myötä olen kehitellyt ajatusmalleja, joiden avulla jaksaa painaa synkän tosiasian läpi. Onhan se tosin vähän surkuhupaisaa, että sen kerran, kun onnistun olemaan rikkomatta itseäni, niin koko muu maailma menee rikki ympärilläni.

Toisekseen alkavalle kesälle ei ollut henkilökohtaisesti mitään yksittäistä merkittävää tapahtumaa tiedossa. Pitkään luulin, että kesä 2020 tulee olemaan se kesä, jolloin päätän urani jatkosta. Piti heittää 70 metriä, tai lopettaa. Onneksi luovuin tästä ajatuksesta jo syksyllä ja ura jatkunee vielä lähivuosinakin. Vähän toki harmittaa niiden urheilijoiden puolesta, jotka olivat ajatelleet, että tämä kesä tulisi olemaan uran viimeinen. Varmaan kova paikka asennoitua nykytilanteeseen.

Kalevan Kisat olisivat olleet tämän kesän päätavoite. Niitä ei olla vielä peruttu, mutta henkilökohtaisesti en ainakaan vielä ole varannut hotellihuonetta Turkuun. Niistä kekkereistä olisi meikäläiselle tarjolla vanhojen saavutusten toistamista. Pistesija on toki kova saavutus, mutta niitä voi tavoitella ensi vuonnakin, jos kisoja ei järjestetä nyt Turussa. Vuosien ajan olen muuttunut sen verran realistiseksi, että seuraava steppi, eli mitalin tavoittelu Turussa ei nykytilanteessa ole käynyt mielessäkään. Moukari ei vaan lennä tarpeeksi pitkälle tällä hetkellä. Se hetki on edessä vasta tulevina vuosina, jos silloinkaan.

Olisihan se mukavaa, jos saisi tehdä edes jonkun virallisen tuloksen tulevana kesänä. Aika näyttää, jos tämä tulee olemaan mahdollista.

Mutta eihän tässä. Urheillaan sitten, kun urheillaan, jos urheillaan.

Eteenpäin!

---

 YHTEISTYÖSSÄ:

Urheiluvälineiden verkkokauppa: FunRaise

Rakennusalan yritys: Eestinkylän Putki ja Kirves

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB

---

Kaustisen kirous!

Maailmassa tapahtuu asioita ja muutosta vihaavana ihmisenä on kestänyt hetken kerätä pakkani kasaan. Ajattelin kuitenkin, että nyt olisi aika tehdä pientä päivitystä blogiin. 

Tässä kävi tosiaan niin, että Kaustisen talvimestaruuskisat peruttiin koronan vuoksi. Tämän päivän aiheena onkin ”Kaustisen kirous”…

Yhteensä 11 kertaa olen tosiaan pyrkinyt osallistumaan talvimestaruuskisoihin, mutta ainoastaan neljä kertaa olen onnistunut pääsemään kisapaikalle asti. Näistä neljästä kerrasta kolme ovat olleet rajuja pettymyksiä. Eli ei ole mennyt kovin vahvasti.

Kaustisen kirous alkoi vuonna 2010. Olin ennen kisoja ollut viikon verran Kannonkoskella rippileirillä. Sieltä isä nappasi minut kyytiin ja ajeltiin Kaustisille. Kilpailua edeltävänä iltana katsottiin, kun Suomi otti 6-1 turpaan Vancouverin olympialätkän välierässä.

Yöllä oli vaikeaa nukkua, koska naapurihuoneessa selviteltiin asioita astetta äänekkäämmin. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin, jonka jälkeen heräsin oksennuskohtaukseen. Rippileirillä pyörinyt oksennustauti oli vissiin tarttunut minuunkin. Seuraavana päivänä ajettiin kotiin ja jätin kisan heittämättä.

Tämän toivottoman yrityksen jälkeen kisat ovat jääneet väliin vuosina 2013 – 2016, 2018, ja nyt 2020. Yleensä syy on ollut itseaiheutettu loukkaantuminen. Muut syyt ovat olleet tämän vuoden korona ja intti vuonna 2015 jolloin taisteluparini ei oikein osannut toteuttaa oikeaoppista palomiesote-evakuointia.

Lopputuloksena tipuin selkä edellä kenttälapion päälle jääkovaan maahan. Tämä ei vissiin tehnyt hyvää minun herkälle selälleni, eikä se ehtinyt toipua kisaan mennessä. Mainittakoon kuitenkin, että tämänkin kyseisen sotaharjoituksen tavoitteet saavutettiin.

Osallistuessani on sitten käynyt seuraavasti:

2011: Sija 9. Kisa jäi kolmeen heittoon.

2012: Sija 4. Ennakkoon varma mitali, mutta oma 65 metrinen ei riittänyt Joni Syrjälän 66 metriselle, joka teki yli viiden metrin ennätysparannuksen. (Mainittakoon, että nykyinen kärkiheittäjämme Aleksi Jaakkola oli tämän kisan viimeinen ennätystuloksellaan 50,90m. Toiset kehittyy ja toiset ei…)

2017: Pronssi!

2019: Sija 7. Selkäkramppi kisaa edeltävänä iltana ja paskat olosuhteet. Ei pitoja. alle 60 metriä. Täysi farssi.

Siinäpä minun historiani talvimestaruuskisoista. Ehkäpä sitä ensi kaudella pääsisi kilpailemaan. Tai sitten pitäisi ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että talvimestaruuskisat eivät ole tarkoitettuja minua varten…

Kevät jatkuu omalta osaltani tilannetta seuraten. Kilpaillaan sitten kun kilpaillaan, jos kilpaillaan.

Eteenpäin!

---

 

YHTEISTYÖSSÄ:

Urheiluvälineiden verkkokauppa: FunRaise

Rakennusalan yritys: Eestinkylän Putki ja Kirves

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB