Ruohonjuuritason sankarit!

Viime viikolla kävin Espoonlahden moukarikentällä ja huomasin, että kaupunki oli rakentamassa uutta keihäänheittopaikkaa ja juoksusuoraa kentälle. Sen innoittamana julkaisin seuraavan twiitin:

Vaikka Jyväskylä on liikuntapääkaupunki, niin kyllä @EspooEsbo'kin osaa!

Espoonlahden hiekkakenttä:

-Kiekko/moukarihäkki
-Kiekkorinki
-Kuularinki x2
-Ulkopuntti
-Nostolava
-Katsomo

Nyt rakennetaan:
-Juoksusuora (pituushyppy)
-Keihäänheittopaikka

Toimii👌#yleisurheilu pic.twitter.com/9y9uZbWnyX

— Fredrik Fröberg (@F_Froberg) 6. heinäkuuta 2019

Vähän ajan päästä formulalegenda ja seiväshypyn olympiakävijä Erkki Mustakari vastasi twiittiin seuraavalla tavalla:

Ketä tästä treenipaikasta on kiittäminen...no JUSSI VIITALAA, joka ilman minkäänlaista taloudellista tukea on valmentänut ko. kentällä nuoria kiekko- ja moukarimiehiä ja naisia (tyttöjä).

— Erkki Mustakari (@Mustakari) 7. heinäkuuta 2019

Tämä oli osuva kommentti. Eihän ”kaupunki” tee yhtään mitään. Työn tekee taustalla pyörivät sankarit, jotka ovat omalla toiminnallaan mahdollistavat sen, että myös minä saan tavoitella unelmiani.

Kirkkonummelaisena olin nuorena onnekas. Espoonlahdessa ja Helsingin Eltsussa järjestettiin todella usein matalan kynnyksen moukarikisoja ja minä osallistui niihin ahkerasti. Tänäkin vuonna Espoonlahdessa on seitsemän osakilpailua (kolmessa moukari) ja Eltsussa yhdeksän maanantaikilpailua tarjolla.

Mutta kuten totesin, niin kisat eivät järjesty itsestään, vaan joku ihminenhän niitä järjestää. Minun nuoruudestani kaksi henkilöä nousee ylitse muiden. Nämä ovat Espoonlahdessa vaikuttava Jussi Viitala ja Eltsussa vaikuttanut Eki Forsberg.

Jussi Viitala moukaristien edessä! (Kuva varastettu Espoon Tapioiden kesä 2017)

Jussi Viitala on legenda Espoonlahdessa. Hän oli paikalla, kun heitin minun ensimmäisen heittoni oikealla moukarilla vuonna 2005 ja on aina ollut paikalla, kun olen osallistunut Espoonlahden heittokisoihin. Todella usein on myös käynyt niin, että tullessani treenaamaan kentälle, niin Viitala on paikalla opastamassa jotain junioria lajin saloihin! Hänen kuntonsa ei enää salli kovin vikkelää liikkumista, mutta tuolilta käsin hän ohjeistaa ja kannustaa urheilijoita vuodesta toiseen.

Eki Forsberg vasemmalla (Kuva varastettu: MEHU.net)

Toinen tärkeä henkilö on Eki Forsberg. Hän oli yleensä vetämässä Eltsun maanantaikisoja nuoruudessani. Muistan hänen iloisen mielen ja sen, että hän puhui ruotsia. Se oli merkittävää, koska 12 vuotiaana en vielä osannut suomea! Valitettavasti hänen aikansa tällä planeetalla loppui muutama vuosi sitten ja nykyään kisoja vetää Seppo Tonteri ja Lauri Rantala (Helsingin poliisi voimailijat).

Mainittujen miesten lisäksi löytyy useita toimitsijoita, ketä en nimeltä tunne, mutta jotka ovat yhtä arvokkaita. Näiden panos suomalaiselle urheilulle on valtava. Nämä ovat ne ketkä ylläpitävät lajikulttuuria ja mahdollistavat arvokisamenestyksen! Nämä matalan kynnyksen kisat ovat ne, missä tulevien Olympiavoittajien urat alkavat.

Edellinen kilpailu Eltsussa järjestettiin eilen. Kaikki saavat osallistua maksamalla 5e käteisenä paikan päällä. Mukana oli 29 heittäjää, joista nuorin oli yhdeksän vuotias ja vanhin 84 vuotias. Itse olin paikalla katsojana.

Pidemmälle heittävien toisen kierroksen alussa taivas repesi. Rankka ukkoskuuro alkoi moukaroimaan Eltsun hiekkaa. Menin itse puun alle suojaan ja vilkaisin kentälle. Siinä toimitsijat seisoivat. Suurin osa jo eläkkeellä olevia. Kukaan ei pakota heitä kaatosateeseen järjestämään kisoja. Silti ne ovat aina paikalla kisapäivinä järjestämässä kisoja kelistä riippumatta. 

Mukava paikka viettää eläkepäiviään!

Yhdellä mittanauha kädessä, toisella liput ja kolmas moukareita kantaen. Litimärkinä kisa jatkui pienen tauon jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei voi tuntea muuta, kuin kiitollisuutta. Mykistävää, että ne vuodesta toiseen ovat valmiita järjestämään kisoja meille urheilijoille.

Suomi on täynnä näitä sankareita ja niitä löytyy kaikissa lajeissa. Ihmisiä, ketkä vuodesta toiseen antavat sielunsa urheilulle rakkaudesta lajiin. Ihmisiä ketkä eivät ikinä pääse otsikoihin, eivät saa palkkaa tai heille kuuluvaa kiitosta. Tämä teksti on suunnattu kaikille ruohonjuuritasolla toimiville sankareille. Kiva, että olette olemassa.

KIITOS!

Etteenpäin!