Surkean tuloksen selittelyä!

”Lähden kuitenkin siitä, että alle 60 m on katastrofi!”

Näinhän minä väitin Talvi SM ennakossani. Harvinaisen itsevarmaa! Kirjoitin lauseen jopa huumorilla, koska tiesin, että jääminen alle 60m olisi mahdottomuus… Olinhan minä heittänyt yli 60m treeneissä!! (tossumitalla mitattuna...)

Suurin puhein kisaan! Häntä koipien välissä kotiin... (Lähde: @Sectorfoul IG)

Ja kuinkas sitten kävikään? Lopputulokseni Kaustisilla oli 59,47m ja sijoitukseni oli seitsemäs. Edellisestä alle 60 m tuloksesta on jo aikaa. Se tapahtui Helsingissä 29.8-2016 (eli 929 päivää sitten).

Tulos Kaustisilla oli lähes yhtä huono, kuin mitä heitin kesällä 2015 (silloin 59,10) jolloin fysiikkani oli nollassa ja selkä niin sökönä, että harkitsin uran lopettamista.

Nyt olen elämäni kunnossa! Olen teknisempi, fyysisempi ja viisaampi (ainakin toivon niin…), kuin mitä ikinä olen ollut! Silti heitin näin huonon tuloksen. Miten tämä on mahdollista?

Tiedätkö muuten eron analyysin ja selittelyn välillä? Minäpä kerron.

Kun urheilija pohtii, mikä menee pieleen ja ottaa oppia virheistään, niin se on analyysi.

Kun urheilija lausuu tämän analyysin ääneen YLE:n mikrofoniin, niin se on turhanpäiväistä selittelyä!

Tämä ei kuitenkaan ole YLE:n mikrofoni, vaan minun blogini. Otan siis oikeuden selitellä miksi en heittänyt pidemmälle SM-kisoissa! Miksi mokasin? Tässä tulee vastaus!

Kivunsietokyky petti!

Päivää ennen kisoja huomasin, että olin kusessa. Viimeistelytreenissä pitkään työn alla ollut selkäjumi vei yliotteen ja vasen kylki kipeytyi pahasti. Tämä johti siihen, että en osannut heittää rennosti, kun pistävä kipu johti refleksinomaiseen hartioiden jännittämiseen.

Kriittinen kohta näkyy kuvassa. Siirtyminen alkypyörähdyksistä itse pyörähdyksiin. Seuraava vaihe heitossa olisi rento piiskamainen keskivartalolla tapahtuva laaja moukarin eteen vienti. En kuitenkaan pystynyt voittamaan kipua henkisesti ja seurauksena oli jännittyneet hartiat ja pilattu heitto. Ajallisesti kyse on reilun kymmenyksen ajoitusvirheestä. Heiton lähtö on todella tärkeä osa kokonaisuutta. Kaustisilla en saanut sitä kertaakaan onnistumaan…

Kenkävarastoni on puutteellinen!

Moukarikengän valitseminen on todella monimutkainen prosessi. Kengän pitää olla pitävä sivusuuntaan, mutta pyöriessä kitkaa halutaan minimoida. Ongelmana on, että jokainen rinki on erilainen ja käyttäytyy eri tavalla eri keleillä.

Jotkut ringit paranevat sateella ja joidenkin rinkien pito katoaa kokonaan sateella. Kuiva hidas rinki voi olla sateella nopea tai päinvastoin. Kuiva liukas rinki voi olla sateella pitävä ja päinvastoin. Ymmärrätte varmaan pointin.

Itse olen vuosien kokemuksella päätynyt kolmeen kisakenkään, jolla pystyn heittämään kelissä kuin kelissä ja ringistä kuin ringistä. Tai näin ainakin luulin…

Kaustisilla oli 2 astetta lämmintä ja satoi räntää. Keliin ei sitten enää löytynyt pitävää kenkää, joten liukastelin kisan läpi huonoilla kengillä.

Tästä pitää ottaa oppia ja pohtia, jospa kisakenkien päivitys olisi paikallaan. Kannattaa varmaan jossain vaiheessa viedä joku vanha pari suutarille ja yrittää kehitellä vielä pitävämpää popoa!

---

Siinäpä kaksi suurinta syytä, miksi talvi-SM meni päin helvettiä. Turha kuitenkaan masentua, koska treenit kulkevat hyvin tällä hetkellä. On olemassa riski, että moukari lentää kohtalaisesti kesällä. Pidän selän käyttökelpoisena ja laitan popo politiikan kuntoon, niin voin nauttia kilpailemisesta kesällä!

Pistä teksti jakoon, jos näet tarpeelliseksi ja seuraa minua SoMessa (@F_Froberg), jos sinulla ei ole parempaa tekemistä!

Analyysit analysoitu ja selitykset selitelty!

Eteenpäin!