Kaikki moukaristit eivät ole samanlaisia!

Kun törmäät moukaristiin, voit aina kysyä kuinka pitkälle moukari on lentänyt treeneissä. Osa ei tule vastaamaan kysymykseesi ollenkaan ja osa valahtelee päin naamaa. Jotkut voivat toki kertoa totuuden, jos sille päälle sattuu. 

Totuus on kuitenkin se, että kaikkien moukaristien leka lentää treeneissä ja sen perusteella voikin jakaa moukaristeja kolmeen kategoriaan: Treenihirmuihin, koneisiin ja kisaviskojiin! Tässä tekstissä esittelen näitä tyyppejä ja paljastan myös mihin kategoriaan itse kuulun.

Treenihirmu, kone vai kisaviskoja? (KUVA: Tuomas Vitikainen)

Treenihirmut

Tämän kategorian mörssärit pommittavat lekaa treeneissä kovaa ja kauas. Kategorian yhteinen tekijä on, että elämän pisin kaari on tullut treenikentällä. Tämä kategoria ylläpitää sitä kuuluisaa ”…mutta treeneissä olen heittänyt…” jargonia.

Tämän kategorian heittäjiä löytyy kaikilta tasoilta. Treenihirmuja löytyy toki enemmän matalamman tason kisoista, mutta löytyy niitä jopa maailmanennätyksen tuntumastakin. Minun korviini on kulkeutunut useampikin legenda siitä, että joku on heittänyt treeneissä yli tämän hetkisen maailmanennätyksen. Näihin tarinoihin pitää toki suhtautua yhtä vakavasti, kuin mediassa pyörivien entisaikojen huippujen punttituloksiin, vaikka ne olivatkin kovia kolistelemaan rautaa.

Treenihirmu tulee siis kisaan kovan treenituloksen kanssa, mutta kisatilanteessa taso tippuu reilusti. Syitä on varmaan monia. Treenituloksista valehtelu, treenituloksien mittavirhe tai heikko henkinen kantti. Treenihirmuna oleminen ei varmaankaan ole helppoa, kun aina tietää, että pitäisi lentää pidemmälle!

Koneet

Kone on hajuton ja mauton. Kone ei välitä siitä, jos kyse on kisasta tai treenistä. Koneen taso on vakio tilanteesta riippumatta. Jos kone heittää treeneissä noin 70m, niin kisatulos on 69,52m ja 70,43m välillä.

Kone on varma heittäjä, mutta kisatilanteissa nähdään harvoin yllätyksiä. Kone luottaa itseensä ja on varma perustasostaan. Kone ei kuitenkaan pysty tuottamaan yllättäviä venymisiä kisatilanteessa. Jos kone haluaa voittaa arvokisamitalin, niin hänen on treeneissä ensin pahoinpideltävä 80m viivaa!

Kisaviskojat

Kisaviskoja on outo elukka. Treeneissä ei lennä mihinkään, vaikka tulisikin teknisesti onnistunut suoritus. Vaikka tekisi mitä, niin ei se leka vaan lennä. Tilanne muuttuukin päinvastaiseksi, kun rintaan pistetään hakaneuloin varustettu numerolappu. Kisaviskoja elää ja hengittää kisatilannetta.

Kisoissa kisaviskoja voi saada yllättäviäkin suonenvetoja ja treenitulos voi ylittyä metritolkulla. Kisaviskojalla pitää kuitenkin olla kova psyyke, jotta hän pystyy luottamaan siihen, että se pitkä heitto on tuloillaan, vaikka se ei treeneissä ole näkynyt. Kisaviskoja on koneen ja treenihirmun painajainen, koska ikinä ei tiedä, mihin hän kykenee!

Mihin minä kuulun?

Ainakin tällä hetkellä sanoisin olevani kisaviskoja. En vaan osaa heittää treeneissä, mutta kisoissa yleensä kulkee. Treeniennätykseni taitaa olla tällä hetkellä 62,5m nurkilla. Jostain syystä en saa lekaa lentämään pidemmälle, vaikka kuinka yritän. Kisoissa olen kuitenkin ylittänyt 63m viivaa 37 kertaa. Ja on hyvä muistaa, että treeniheittoja on reilusti enemmän, kuin kisaheittoja, mutta silti en ole vielä saanut sen pallon yli 63m verkkarit jalassa.

Kisaviskojan elämä on murheetonta. Esimerkiksi ennen viime kesän Lappeenrannan MotonetGP osakilpailua heitin viimeistelytreenin Laihialla. Tekniikka tuntui ihan hyvältä ja vireys oli kohdillaan. Nakkasin aika tasaisia heittoja, mutta sitten yksi lensikin metrin pari pidemmälle. Ei ollut mittanauhaa mukana, joten päätin ottaa aina yhtä epäluotettavan askelmittauksen käyttöön. Päädyin 59 askeleeseen! Ihan kohtalainen treeniheitto. Tiesin olevani kunnossa! Ei tarvinnut stressata, vaikka ei lentänyt edes 60m. Tunnen kehoni! Pari päivää myöhemmin heitin uuden ennätyksen 65,10m!

Kisoihin toki ajoitetaan kunto ja heitetään paremmilla välineillä, mutta se ei mielestäni ole suurin syy parannukseen. Minä vaan satun tykkäämään kilpailemisesta niin paljon, että osaan nauttia siitä ja silloin osaan ottaa itsestäni enemmän irti. Treenikentällä ei ikinä ole samaa fiilistä, kuten kisatilanteessa. Kilpaileminen vaan on hauskaa!

Pettymyksen jälkeen varaudutaan tekohymyyn.. Mutta yleensä kilpaileminen on hauskaa!

--

Omasta nykytilanteesta voin kertoa sen verran, että tilannehan on tällä hetkellä vallan mainio! Treenikautta on takana yli viisi viikkoa, enkä vieläkään ole mennyt rikki. Homma kulkee tasaisesti eteenpäin. Julkaisin myös eilen kauden toisen uuden yhteistyökuvion!
 

View this post on Instagram

YHTEISTYÖUUTISIA! . Maatalouskoneita rassaava Inkoolainen yritys #Traktorkliniken päätti hypätä mukaan minun moukaritouhuihin! . Yhteistyö on kaikin puolin hedelmällinen, koska selkäni tarvitseekin jatkuvaa huoltoa! Sattuikin sopivasti, että laadukas apu löytyi länsi-uudeltamaalta! . Pienen tuumailun jälkeen kuitenkin kävi ilmi, että traktorin ja moukaristin huoltaminen ei ollutkaan ihan sama asia, vaikka kumpikin taipuu yhtä huonosti spagaattiin... . Päädyttiinkin sellaiseen ratkaisuun, että traktorklinikenin porukkaa pysyy jatkossakin maatalouskoneiden parissa, mutta ne auttaa minua fyssarikustannusten kanssa kaudella 2019! Ihan hyvä diili minun mielestäni! . . #yleisurheilu #sjundeåif #sfifriidrott #yhteistyökumppani #urheilu

A post shared by Fredrik Fröberg (@f_froberg) on Nov 12, 2018 at 4:50am PST

Eteenpäin!