Urheilu on
mahtava leikki! Joskus se palkitsee, mutta yleensä se pettää. Pärjääminen on
pienen ryhmän harvinaista herkkua. Suurin osa urheilijoista eivät ikinä saavuta
yhtään mitään ja jäävät parrasvalojen ulkopuolelle. Urheilun raakuus tekee
siitä myös niin hienon! Minä kävin Seinäjoella karsiutumassa viikonloppuna. Harmittaa
vieläkin. Tehtiin kuitenkin porukalla historiaa! Kalevan kisojen miesten
moukarikarsinta oli legendaarinen! Tässäpä pieni tarina siitä.
Ennen kisoja
kirjoittelin pienen ennakon: ”Kaikkien aikojen karsinnat!”. Siinä ennakoin, miten kovatasoinen karsinta oli edessä.
Myönnettäköön tähän kohtaan, että yritin tietoisesti hehkuttaa tulevaa
karsintaa vähän liiankin rajusti. Tiesin, että lähtölista oli paljon heikompi
verrattuna vuoden takaiseen. Oikeasti odotin suhteellisen heikkotasoista
karsintaa. Karsinta on lähes aina tuloksellinen pettymys. Olin niin väärässä
kuin olla ja voi! Karsinnasta tuli kova. Todella kova! Vähän liiankin kova…
Ratkaisun hetkiä
koettiin jo kisaa edeltävänä iltana. Makoilin hotellihuoneessani ja selailin Twitteriä.
Silmiin hyppäsi otsikko, joka sanoi, että David Söderberg jättää Kalevan Kisat
väliin. Ekan pienen harmituksen jälkeen alkoi melkoinen projekti. Omat aivot
rupesivat raksuttamaan tuhatta ja sataa. Omat mahdollisuudet karsinnassa
nimittäin nousi pilviin. Alun perin finaalipaikka olisi ollut yhden hyvän
heittäjän epäonnistumisen varassa. Mutta nyt se siirtyikin kokonaan omiin
käsiini. Tiedätte varmaan sen tunteen mitä teillä oli lapsena jouluaaton
aattona?! Ylikierroksilla käytiin ja odotus oli kova. Mulla tuli kisaa
edeltävänä ihan sama fiilis. Vähän jopa nauratti miten 22 vuotias voi olla noin
lapsellinen. Aloittelijan virhe. Tällaista tilannetta ei saisi tulla! Pään
tyhjentäminen oli melkoinen urakka, mutta lopulta onnistuin ja sain unta
palloon.
Aamu koitti.
Kesän tärkein aamu! Kurkku on kipeä ja flunssaa pukkaa… Onnekseni totesin, että
kuumetta ei ainakaan ollut, mutta hiukan heikohko olo oli. Yritin tunkea
flunssan taka-alalle ja olla välittämättä siitä. Aamureippailulla kuitenkin
huomasin, että ei ole ihan paras päivä. Juoksuvedot ja räjähtävät hypähtelyt
tuntuivat tahmeilta. Ei väliä. Tilanne oli nyt tämä ja karsintaa kohti!
Lämmittelykentällä
oli jo fiilis kunnossa! Terve ja asiaan kuuluva kilpailujännitys onnistui
työntämään flunssatuntemukset syrjään. Kuminauhajumppien ja liikkuvuustreenien
aikana tuli jo sellainen fiilis, että flunssa ei tule vaikuttamaan ollenkaan
kisaan.
Kilpailukentälle
päästyä alkoi oikeasti jännittämään. Etenkin kun eka lämmittelyheitto oli
kauden huonoin. Ei mitään tuntumaa. Pää ei pysynyt mukana. Pallo ei kiihtynyt
yhtään. Tekniikka ja ajoitus hirveä. Siinä kohtaa tuli kuvainnollisesti ne
kuuluisat löysät housuun. Onneksi toinen lämmittelyheitto oli jo hyvä. Rento
sipaisu joka pysyi teknisesti kasassa. Kaikki oli kunnossa. Olin valmis
taistelemaan loppukilpailupaikasta!
Minä pääsin
heittämään hyvään kohtaan. Kymmenes ja viimeinen finaalipaikka tultaisiin
ratkomaan kolmen kesken. Kamppailu käytiin minun, Raution Petrin ja Syrjälän
Jonin välillä! Pääsin heittämään ensimmäisenä meistä kolmesta. Avausheitto oli
todella hyvä! 63,90m oli kauden kolmanneksi pisin heittoni. Sillä tuloksella
yleensä pääsee finaaliin, joten aloin jo toivoa onnistumista! Ilo ei kuitenkaan
kestänyt kauan. Reilut viisi minuuttia myöhemmin Rautio oli heittänyt 64,13m ja
Syrjälä 64,30m. Ulkona oltiin finaalista, ja pakko oli parantaa.
Toinen heitto oli
teknisesti lähes yhtä hyvä. 63,67m ei kuitenkaan kohentanut asetelmiani. Kaikki
jäi nyt yhden heiton varaan. Piti jotenkin kaivata teknisesti elämäni parasta
tekemistä, ja yhdistää sen täysillä vedettyyn rentouteen. Vuoden kovan työn
palkinto oli yhden onnistumisen päässä. Harvinaisen huikea tilanne! Selkä
seinää vasten lähdin viimeiseen heittoon.
Tunsin heti
heiton jälkeen, että tekniikka ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Tehoja oli
kuitenkin kohtalaisesti. En uskonut siihen, mutta toiveikkaana kuitenkin
vilkaisin tulostaulua. Jospa siihen kuitenkin ilmestyisi tarpeeksi kova lukema.
Sekunnit tuntuivat minuuteilta. Tulos vois jo tulla! Kohta… Ei vieläkään… 64,75m!!!!!!
Nousu kymmenen parhaan joukkoon ja kiinni finaalipaikkaan! Ennätys parani 0,5m
kauden tärkeimmässä heitossa! Huikea fiilis! Ja sitten Rautio ja Syrjälä
menivät jälleen ohi… Ulkona oltiin… Kauden päätavoite meni sivu suun. Viidessä
minuutissa mieliala muuttui huikeasta riemusta syvään vitutukseen. Ei siinä.
Vuoden päästä on uusi mahdollisuus. Urheilu on ihanaa…
Seuraavana
päivänä istuttiin sitten katsomossa seuraamassa loppukilpailua. Täydellinen
kesäkeli. Täpötäysi Seinäjoen keskuskenttä. Kotisohvilla TV:n äärellä
parhaimmillaan yli miljoona katsojaa ja keskiarvollisesti noin puoli miljoonaa
katsojaa. Ja pistesijaan riitti tulos 63,30m. Joni Syrjälä oli kahdeksas. Olen
tällä kaudella heittänyt 12 kertaa yli sen vaaditun tuloksen. Olisihan se ollut
hienoa olla taistelemassa uran ensimmäisestä pistesijasta sinä iltana. Mutta
säännöt ovat selkeät. Karsinnassakin pitää pärjätä. Ja minä olin selkeästi
liian huono… Turha itkeä. Silti harmittaa!
Karsinta oli
kuitenkin tasoltaan jäätävä. Moukari on ollut mukana Kalevan Kisoissa vuodesta
1910 lähtien. Eli 107 vuoden ajan. Alkuvuodet olivat kovan kehityksen aikaa
mutta laji nousi nykytasolle Suomessa 1970-luvulla. Kukaan ei ole ikinä jäänyt
karsintaan tuloksella 64,75m. Kovin vuosi ennen tätä oli 2000 jolloin 10. tulos
oli 64,90m, mutta silloin loppukilpailuun pääsi 12 urheilijaa (raja: 61,48).
Toinen maininnan arvoinen vuosi on 2013 jolloin loppukilpailuun vaadittiin
tulos 64,77m. Silloin toki vaan kahdeksan parasta pääsi finaaliin ja kymmenes
tulos karsinnassa oli ”ainoastaan” 63,19m. Eli tosiaan. 107 vuoden historia
lajissa. Kerran olisin jäänyt 10 parhaan ulkopuolelle ennen tätä viikonloppua
ja kukaan ei ole karsiutunut loppukilpailusta yhtä kovalla tuloksella kuin mitä
minä heitin. Joku puhuisi epäonnesta, mutta minä en. Minulla oli oikeus heittää
pidemmälle, mutta en vaan osannut… Ja karsinnan kovuutta vahvistaa se, että en
ollut edes ensimmäinen karsiutuja. Joachim Koivu tippui karsinnan viimeisen
viiden minuutin aikana sijalta yhdeksän sijalle 11. Tulos 65,19m! Kaikkien
aikojen kovin tulos jolla joku on karsiutunut. Kaikkien aikojen karsinta!
Kausi jatkuu
vielä. Lauantaina osallistun Orimattilan tähtikisoihin ja vajaan kahden viikon
päästä osallistun omiin viimeisiin junnujen SM-kisoihin Kauhavalla. Niistä
tulee todella mielenkiintoiset! Aleksi Jaakkola päätti kautensa Kalevan
Kisoihin, jonka seurauksena olen tilastossa sijalla 4. Minulla ei ole vielä
yhtään ”oikeaa” SM-mitalia. Talvella toki otin pronssia, mutta kesällä tilanne
on aivan eri. Kesällä kaikki oikeasti panostaa SM-kisoihin. Silloin kaikki
haluavat olla palkintopallilla. Minäkin haluan sen mitalin. Minun ja mitalin
välillä on vaan yksi este. Este joka Seinäjoella oli ylitsepääsemätön. Joni
Syrjälä on tilasto kolmonen! Kauhavalla tilanne voi olla toisin. Tulee jäätävä
kamppailu mitaleista!
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti