Riittääkö taso? - Muiden kyllä! Minun ei...

Urheilu on mahtava leikki! Joskus se palkitsee, mutta yleensä se pettää. Pärjääminen on pienen ryhmän harvinaista herkkua. Suurin osa urheilijoista eivät ikinä saavuta yhtään mitään ja jäävät parrasvalojen ulkopuolelle. Urheilun raakuus tekee siitä myös niin hienon! Minä kävin Seinäjoella karsiutumassa viikonloppuna. Harmittaa vieläkin. Tehtiin kuitenkin porukalla historiaa! Kalevan kisojen miesten moukarikarsinta oli legendaarinen! Tässäpä pieni tarina siitä.

Ennen kisoja kirjoittelin pienen ennakon: ”Kaikkien aikojen karsinnat!”. Siinä ennakoin, miten kovatasoinen karsinta oli edessä. Myönnettäköön tähän kohtaan, että yritin tietoisesti hehkuttaa tulevaa karsintaa vähän liiankin rajusti. Tiesin, että lähtölista oli paljon heikompi verrattuna vuoden takaiseen. Oikeasti odotin suhteellisen heikkotasoista karsintaa. Karsinta on lähes aina tuloksellinen pettymys. Olin niin väärässä kuin olla ja voi! Karsinnasta tuli kova. Todella kova! Vähän liiankin kova…

Ratkaisun hetkiä koettiin jo kisaa edeltävänä iltana. Makoilin hotellihuoneessani ja selailin Twitteriä. Silmiin hyppäsi otsikko, joka sanoi, että David Söderberg jättää Kalevan Kisat väliin. Ekan pienen harmituksen jälkeen alkoi melkoinen projekti. Omat aivot rupesivat raksuttamaan tuhatta ja sataa. Omat mahdollisuudet karsinnassa nimittäin nousi pilviin. Alun perin finaalipaikka olisi ollut yhden hyvän heittäjän epäonnistumisen varassa. Mutta nyt se siirtyikin kokonaan omiin käsiini. Tiedätte varmaan sen tunteen mitä teillä oli lapsena jouluaaton aattona?! Ylikierroksilla käytiin ja odotus oli kova. Mulla tuli kisaa edeltävänä ihan sama fiilis. Vähän jopa nauratti miten 22 vuotias voi olla noin lapsellinen. Aloittelijan virhe. Tällaista tilannetta ei saisi tulla! Pään tyhjentäminen oli melkoinen urakka, mutta lopulta onnistuin ja sain unta palloon.

Aamu koitti. Kesän tärkein aamu! Kurkku on kipeä ja flunssaa pukkaa… Onnekseni totesin, että kuumetta ei ainakaan ollut, mutta hiukan heikohko olo oli. Yritin tunkea flunssan taka-alalle ja olla välittämättä siitä. Aamureippailulla kuitenkin huomasin, että ei ole ihan paras päivä. Juoksuvedot ja räjähtävät hypähtelyt tuntuivat tahmeilta. Ei väliä. Tilanne oli nyt tämä ja karsintaa kohti!

Lämmittelykentällä oli jo fiilis kunnossa! Terve ja asiaan kuuluva kilpailujännitys onnistui työntämään flunssatuntemukset syrjään. Kuminauhajumppien ja liikkuvuustreenien aikana tuli jo sellainen fiilis, että flunssa ei tule vaikuttamaan ollenkaan kisaan.

Kilpailukentälle päästyä alkoi oikeasti jännittämään. Etenkin kun eka lämmittelyheitto oli kauden huonoin. Ei mitään tuntumaa. Pää ei pysynyt mukana. Pallo ei kiihtynyt yhtään. Tekniikka ja ajoitus hirveä. Siinä kohtaa tuli kuvainnollisesti ne kuuluisat löysät housuun. Onneksi toinen lämmittelyheitto oli jo hyvä. Rento sipaisu joka pysyi teknisesti kasassa. Kaikki oli kunnossa. Olin valmis taistelemaan loppukilpailupaikasta!

Minä pääsin heittämään hyvään kohtaan. Kymmenes ja viimeinen finaalipaikka tultaisiin ratkomaan kolmen kesken. Kamppailu käytiin minun, Raution Petrin ja Syrjälän Jonin välillä! Pääsin heittämään ensimmäisenä meistä kolmesta. Avausheitto oli todella hyvä! 63,90m oli kauden kolmanneksi pisin heittoni. Sillä tuloksella yleensä pääsee finaaliin, joten aloin jo toivoa onnistumista! Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauan. Reilut viisi minuuttia myöhemmin Rautio oli heittänyt 64,13m ja Syrjälä 64,30m. Ulkona oltiin finaalista, ja pakko oli parantaa.

Toinen heitto oli teknisesti lähes yhtä hyvä. 63,67m ei kuitenkaan kohentanut asetelmiani. Kaikki jäi nyt yhden heiton varaan. Piti jotenkin kaivata teknisesti elämäni parasta tekemistä, ja yhdistää sen täysillä vedettyyn rentouteen. Vuoden kovan työn palkinto oli yhden onnistumisen päässä. Harvinaisen huikea tilanne! Selkä seinää vasten lähdin viimeiseen heittoon.

Tunsin heti heiton jälkeen, että tekniikka ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Tehoja oli kuitenkin kohtalaisesti. En uskonut siihen, mutta toiveikkaana kuitenkin vilkaisin tulostaulua. Jospa siihen kuitenkin ilmestyisi tarpeeksi kova lukema. Sekunnit tuntuivat minuuteilta. Tulos vois jo tulla! Kohta… Ei vieläkään… 64,75m!!!!!! Nousu kymmenen parhaan joukkoon ja kiinni finaalipaikkaan! Ennätys parani 0,5m kauden tärkeimmässä heitossa! Huikea fiilis! Ja sitten Rautio ja Syrjälä menivät jälleen ohi… Ulkona oltiin… Kauden päätavoite meni sivu suun. Viidessä minuutissa mieliala muuttui huikeasta riemusta syvään vitutukseen. Ei siinä. Vuoden päästä on uusi mahdollisuus. Urheilu on ihanaa…

Seuraavana päivänä istuttiin sitten katsomossa seuraamassa loppukilpailua. Täydellinen kesäkeli. Täpötäysi Seinäjoen keskuskenttä. Kotisohvilla TV:n äärellä parhaimmillaan yli miljoona katsojaa ja keskiarvollisesti noin puoli miljoonaa katsojaa. Ja pistesijaan riitti tulos 63,30m. Joni Syrjälä oli kahdeksas. Olen tällä kaudella heittänyt 12 kertaa yli sen vaaditun tuloksen. Olisihan se ollut hienoa olla taistelemassa uran ensimmäisestä pistesijasta sinä iltana. Mutta säännöt ovat selkeät. Karsinnassakin pitää pärjätä. Ja minä olin selkeästi liian huono… Turha itkeä. Silti harmittaa!

Karsinta oli kuitenkin tasoltaan jäätävä. Moukari on ollut mukana Kalevan Kisoissa vuodesta 1910 lähtien. Eli 107 vuoden ajan. Alkuvuodet olivat kovan kehityksen aikaa mutta laji nousi nykytasolle Suomessa 1970-luvulla. Kukaan ei ole ikinä jäänyt karsintaan tuloksella 64,75m. Kovin vuosi ennen tätä oli 2000 jolloin 10. tulos oli 64,90m, mutta silloin loppukilpailuun pääsi 12 urheilijaa (raja: 61,48). Toinen maininnan arvoinen vuosi on 2013 jolloin loppukilpailuun vaadittiin tulos 64,77m. Silloin toki vaan kahdeksan parasta pääsi finaaliin ja kymmenes tulos karsinnassa oli ”ainoastaan” 63,19m. Eli tosiaan. 107 vuoden historia lajissa. Kerran olisin jäänyt 10 parhaan ulkopuolelle ennen tätä viikonloppua ja kukaan ei ole karsiutunut loppukilpailusta yhtä kovalla tuloksella kuin mitä minä heitin. Joku puhuisi epäonnesta, mutta minä en. Minulla oli oikeus heittää pidemmälle, mutta en vaan osannut… Ja karsinnan kovuutta vahvistaa se, että en ollut edes ensimmäinen karsiutuja. Joachim Koivu tippui karsinnan viimeisen viiden minuutin aikana sijalta yhdeksän sijalle 11. Tulos 65,19m! Kaikkien aikojen kovin tulos jolla joku on karsiutunut. Kaikkien aikojen karsinta!

Kausi jatkuu vielä. Lauantaina osallistun Orimattilan tähtikisoihin ja vajaan kahden viikon päästä osallistun omiin viimeisiin junnujen SM-kisoihin Kauhavalla. Niistä tulee todella mielenkiintoiset! Aleksi Jaakkola päätti kautensa Kalevan Kisoihin, jonka seurauksena olen tilastossa sijalla 4. Minulla ei ole vielä yhtään ”oikeaa” SM-mitalia. Talvella toki otin pronssia, mutta kesällä tilanne on aivan eri. Kesällä kaikki oikeasti panostaa SM-kisoihin. Silloin kaikki haluavat olla palkintopallilla. Minäkin haluan sen mitalin. Minun ja mitalin välillä on vaan yksi este. Este joka Seinäjoella oli ylitsepääsemätön. Joni Syrjälä on tilasto kolmonen! Kauhavalla tilanne voi olla toisin. Tulee jäätävä kamppailu mitaleista!

Eteenpäin!

Kaikkien aikojen karsinnat!

Kauden ensimmäinen päätavoite lähestyy. Seinäjoen Kalevan Kisat alkavat ylihuomenna! Oma karsinta on edessä perjantaina ja loppukilpailu lauantaina. Tähän kohtaan pieni varoitus. Tämä teksti tulee pelkästään sisältämään tylsää analyysiä moukarinheittotilastoista. En muista ikinä lukeneeni tutkimustulosta joka väittäisi, että kyseinen aihe olisi kovin suosittua Suomalaisten keskuudessa. Todennäköisyys on siis suuri, että sinua ei kiinnosta pätkän vertaa mitä tässä kirjoituksessa lukee. Mutta hei! Elämässä pitää myös kokea tylsiä asioita. Se kasvattaa! Suosittelen siis, että otat mukavan asennon, niin tuleva kärsimys on astetta lievempi. Ja voit aina motivoida itseäsi sillä, että kun teksti on luettu, pääset takuulla tekemään jotain hauskempaa… Minä uskon sinuun. Tsemppiä!

Viime kauden jälkeen kotimaisessa miesten moukarinheitossa nähtiin raju eläköitymissuma. Seitsemän yli 60m heittäjää pisti moukarinsa naulakkoon ja liittyi normaalien ihmisten joukkoon. Näiden lisäksi kaksi yli 60m heittäjää on valitettavasti tällä hetkellä telakalla… Ei edes Suomi, jolla on yksi maailman tehokkaimmista moukaristi-tuotannoista, pystynyt vastaamaan tähän. Kolme uutta 60m heittäjää on toki yrittänyt korvata näitä mainitsemiani, mutta kokonaisuudessaan taso on kuitenkin tippunut! Kalevan Kisojen lähtölista näyttää siis tästä johtuen seuraavalta:

Tulos on SB 2016/2017

Pienellä tilastolukutaidolla näkee, että minä olen tilastossa sijalla 12. Jos kyseessä olisi kansainvälinen arvokisa, niin tilanne näyttäisi omalta osaltani erittäin hyvältä. Ja joskus aikoinaan Kalevan kisoissakin otettiin 12 heittäjää loppukilpailuun. Vuonna 2007 kuitenkin vähennettiin finalistien määrää kahdeksaan, ja muutama vuosi sitten finalistien määrä kasvoi kymmeneen. Eli tänä vuonna pitää selviytyä 10. parhaan joukkoon, jos haluaa selviytyä loppukilpailuun! Alla näkee tilastoa, mihin kohtaan nurmikkoa karsintaraja on asettunut viimeisten kymmenen vuoden aikana:

Lappeenranta, 2007 62,76m

Tampere, 2008         63,27m

Espoo, 2009             62,53m

Kajaani, 2010        56,36m

Turku, 2011             63,50m

Lahti, 2012              63,48m

Vaasa, 2013             63,19m

Kuopio, 2014         64,65m

Pori, 2015                64,25m

Oulu, 2016               63,75m

Historia näyttää, että 63m-64m on kova sana moukarinheiton karsintakilpailussa. Mikään ei viittaisi siihen, että tämä vuosi olisi poikkeus. Huonommalla tuloksella ei ainakaan pääsee istumaan urheilijoiden penkille lauantaina. On täysin mahdollista, että edessä on kaikkien aikojen karsinta! Kymmenen parhaan heittäjän perustaso on yli 65m. Ja niiden lisäksi Petri Rautio onnistuu lähes poikkeuksetta Kalevan Kisojen karsinnassa. Maailman mittakaavassa tuleva karsinta on järjettömän kova. Harvassa maassa on vaikeampaa päästä loppukilpailuun kansallisissa mestaruuskisoissa!

Yhdysvalloista löytyy eniten hyviä heittäjiä, jos katsotaan maittain. Jenkkien mestaruuskisoista 10. sija irtosi tuloksella 66,55m. On täysin mahdollista, että Kalevan kisojen karsinnoissa noustaan samalle tasolle. Venäjällä ei olla vielä ehditty heittämään mestaruuskisoja vielä tällä kaudella. Viime kaudella kuitenkin vaadittiin 67,70m karsinnassa sijaan 10. Olisi paukku, jos Kalevan kisojen karsinnoissa vaadittaisiin saman verran, mutta sekin on teoriassa mahdollista. En kuitenkaan näe, että maailma kaatuu, vaikkakin Suomi ei ole maailman paras moukarimaa. Joskus riittää, että ollaan vaan top 3!

Jos vielä otetaan muutaman kovan luokan esimerkki, niin kymmenes sija Iso-Britanniassa irtosi tällä kaudella tuloksella 60,75m. Ranskassa vastaava tulos oli 57,08m ja Saksassa ei ollut edes 10 mukana, mutta 8 sijoittunut heitti 61,26m! Nämä kolme maata ovat ”suhteellisen” kovia yleisurheilumaita, mutta yksikään niistä ei pysty vastaamaan Suomen jäätävään heittäjätuotantoon.

Ja ennen kuin alat syytellä minua tilastojen kaunistelusta, niin en ole unohtanut moukarinheiton suurvaltojakaan! Unkarissa 10. sija irtosi tuloksella 62,33m! Puolassa tulos 55,79m riitti 9. sijaan 2016. Ja Valko-Venäjällä 2016 kymmenes sija irtosi tuloksella 64,05m. Nämä maat hallitsevat moukarinheittoa. Mutta he eivät tee sitä yksin. Suomi on nimittäin tasaväkinen, jos ei jopa parempi, moukarivaltio!

Katse kohti karsintaa! (Kuva: Anssi Mäkinen)

Tuntuu aika siistiltä tietää, että kun astun Seinäjoen keskuskentälle ensi tiistaina, niin olen mukana maailmanluokan tapahtumassa! Yhdysvaltoja ja Venäjää lukuun ottamatta ei löydy maata, joka voisi tarjota reilusti kovatasoisempaa karsintakilpailua! Siinäpäs sitten aletaan ottaa miehestä mittaa. Reilusti, mutta tosissaan. Kaikkien aikojen karsinnassa!

---

Siinä! Kehuinko kavereitani tarpeeksi? Yleensä kun hehkuttaa jotain urheilutapahtumaa taivaisiin etukäteen, niin lopputuloksena on takuuvarma farssi. Niin kävi huuhkajille kaikkien aikojen karsinnassa, ja niin voi käydä nytkin! Joku sössii aina karsinnassa. Urheilu on raakaa ja epäreilua. Minä olen niin huono, että loppukilpailupaikka vaatii sen, että joku kavereistani epäonnistuu. Oma tavoite on heittää elämäni paras heitto. Sen jälkeen ei voi muuta kuin toivoa, että se riittää! Haluan nimittäin heittää myös lauantain loppukilpailussa!

Lopuksi!

Suomen laki sallii vieläkin sen, että ostaa lipun yleisurheilukilpailuihin. En siis näe syytä miksi epäröisit. Torstai on ilmainen, mutta silloinkin kannattaa tulla katsomaan naisten moukarikarsintaa. Perjantaina on miesten karsinta ja naisten loppukilpailu. Lauantai on sitten pääpäivä, kun on miesten loppukilpailun aika! Sunnuntaina ei sitten enää heitetä moukaria, mutta silloinkin kannattaa mennä katsomaan, jos Harri Haatainen vihdoinkin saisi mitalinsa keihäänheitossa!

->LIPPUOSTOKSILLE!<-

Hienoa, että jaksoit lukea loppuun. Kova suoritus! :)

Nähdään Seinäjoella!

Eteenpäin!

Toiset lajit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset...

Viimeinen etappi ennen Kalevan Kisoja on alkanut. Tällä hetkellä istuskelen Jyväskylän kämpässäni ja seuraan U23 EM-kisoja. Tarkoituksena olisi vetää jonkinlainen viimeistely, jotta en häpäise itseäni ihan täysin Seinäjoen keskuskentällä ensi perjantaina (ja lauantaina). Saavuin tänne myöhään eilen. Kävin Joensuussa kilpailemassa Eliittikisoissa. Se oli kaikkinensa mielenkiintoinen tapaus… Yritän olla kärjistämättä, mutta se ei välttämättä onnistu. Tässäpä tulee sitten tarinaa eilisestä kisasta.

Joensuussa moukari oli pistetty A-lajiksi. Tämä tarkoittaa, että luvassa oli vähän enemmän palkintorahoja (viidelle parhaalle) kuin yleensä. Luulisi, että tämä myös tarjoaisi parempaa kohtelua esim. aikataulussa, mutta Joensuu näytti, että näin ei ole. Esitän tähän kohtaan kysymyksen. Milloin meidän kilpailu alkoi? Jos et satu tietämään oikeaa vastausta, niin kisojen virallinen juliste ehkä auttaa!

Vähän tyhmempi jätkähän ajattelisi julisteen perusteella, että esilajit alkoivat klo 17:00 ja itse kisa klo 18:00! Mutta jos edes vähän käyttää järkeä niin tajuaa, että kilpailut alkoivat kl. 16:20! Sehän on ihan selkeä tapaus! Tai no... Ehkä ei…

Näyttää valitettavasti siltä, että suurin osa Joensuulaisista eivät ole meedioita, vaan ihan tavallisia lukutaitoisia ihmisiä, joten stadion oli odotetusti tyhjä kun meidän kilpailu alkoi. Tai noh… Olihan siinä kymmenkunta katsojaa, jos järjestäjiä ja heittäjien vanhempia lasketaan mukaan. Lainatakseni Calling Roomissa ollutta järjestäjää:

”Esittelyn aikana voitte sitten vilkuttaa yleisölle, joka nyt ei varmaankaan vielä ole ehtinyt paikalle…”

Kilpailun loppupuolella alkoi sitten ilmestyä vähän enemmän porukkaa paikalle. Sehän toki johtui siitä, että lukutaitoinen Joensuulainen väestö saapui paikalle silloin kun kisajärjestäjät olivat kertoneet, että kilpailu alkaa. Kello 17:00 alkoi nimittäin illan toinen laji. Tytöt 15v 80m aidat…

Matkustin siis 700km autolla, jotta saisin heittää kisan lähes tyhjällä stadionilla! Kaiken kukkuraksi sekä maanantaina, että tiistaina olisi ollut kisoja tarjolla Helsingissä ja Vihdissä. Päätin kuitenkin lähteä Joensuuhun koska minun mielestäni pitää osallistua Eliittikisoihin, kun kerran oma laji on mukana. Ja onhan isommissa kisoissa aina kivampi olla. Etenkin kun moukari on A-lajina. Ja tuleehan Eliittikisat TV:stä joka antaa isovanhemmilleni (ja mahdollisesti muillekin tutuille) mahdollisuuden seurata kisoja! Ja näyttää se myös paremmalta TV:ssä, jos lajeissa on runsaasti osallistujia.

KORJAAN! ”Näyttää” sanaa pitää muuttaa muotoon: ”näyttäisi”… Koska eihän moukaria näytetty ollenkaan. YLEhän päätti tylysti sensuroida meidän kilpailua kokonaan pois lähetyksestä… Moukari oli siis ainoa laji jota ei näytetty ollenkaan… Ei heiton heittoa, eikä tuloslistaa…

Minun tiedossani ei ole, miksi moukaria sensuroitiin pois. Kyllähän YLE yleensä näyttää ainakin nauhalta kolme parasta heittoa, tuloslistan kera. Draaman rakentamisen kannalta tämä on ihan toivoton tapa esittää kisaa, mutta onhan se parempi vaihtoehto, kuin se, että sensuroidaan laji pois kokonaan. Myönnän, että kilpailussa oli heikko tulostaso, kun kukaan ei edes ylittänyt 70m. Mutta mukana oli kuitenkin kaksi MM-finalistia, joten ei ollut ihan puulaakijengi viskomassa. Ja jos ihan totta puhutaan, niin taso eilisissä kisoissa oli yleisestikin sen verran huono, että YLE olisi pitänyt sensuroida koko tapahtumaa, jos kerran lähdetään sensuurin tielle…

Moukarin kohtelu oli siis kokonaisuudessaan täysi farssi! Ei pidä kuitenkaan valittaa liikaa, koska tilanne on joskus ollut vielä pahempi. Vuonna 2014 (jolloin EM-finalissa oli kaksi Suomalaista heittäjää) miesten moukari ei mahtunut ollenkaan eliittikisat-ohjelmaan. Silloin se ei edes mahtunut alemman tason Tähtikisoihinkaan. Julkisen valittamisen jälkeen kuitenkin saatiin yksi osakilpailu Tähtikisoihin. Siihen verrattuna nykytilanne on jopa loistava! Nythän me ollaan A-lajina mukana eliittikisoissa! Tai no eihän me mukana olla, mutta paikalla kuitenkin! Esilajien esilajina… Kiekonheittoon verrattuna ollaan kuitenkin hyvässä asemassa. Heille Eliittikisoihin pääsy on vieläkin harvinaisempaa.

Syy tähän kohteluun on yksinkertainen. Suomessa ei osata suunnitella yleisurheilu aikatauluja. Kisojen runko pitäisi aina mennä pitkien heittojen (kiekko, keihäs ja moukari) mukaan, koska näiden lajien järjestäminen kestää pisimpään! Muita lajeja ripotellaan sitten tasaisesti tämän rungon ympärille. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan nyt mennään YLEn ja juoksulajien vaatimusten mukaan, ja unohdetaan loput. Tällä tavalla joku heittolaji joutuu aina kärsijän rooliin. YLEn lähetys kestää yleensä 2,5h. Siihen aikaan mahtuu 2-2,5 pitkää heittolajia. Eilen pitkiä heittoja oli neljä… Ja se on varma, että jos keihäänheittäjät ovat paikalla niin moukari ja kiekko väistyy. Keihäänheittäjät saa Prime Timen ja moukaristit kiekkoilijoineen toimikoot esilajeina!

Ennen tällainen kohtelu oli ihan aiheellinen, mutta nykyään valitettavasti keihäskin ratsastaa vanhoilla meriiteillä… Tasohan ei ole kummoinen. Moukarinheitto on kyllä tasollisesti mennyt ohi! Toivottavasti keihäs ryhdistäytyy niin, että heidän varma paikka kisojen päälajina olisi oikeasti oikeutettu!

Neljän pitkän heittolajin kisa kestää 4-5h. Siihen aikaan pitäisi keksiä muutakin ohjelmaa, jotta stadion ei ole tyhjä ensimmäisen lajin alkaessa. Aitoa yleisurheilukilpailua ei millään saada mahtumaan reiluun kahteen tuntiin! Moukaristeja on helppo syrjiä, koska niinhän sitä muutenkin aina tehdään. Mutta käännetäänpä kelkka. Otetaan vaikka esimerkkinä tämän vuoden komeetta ja pistetään hänet moukari/kiekko asemaan. Samuel Purola on juossut fantastisia aikoja omassa ikäluokassaan ja on sen myötä saanut paljon huomiota. Luuletteko, että hän saisi samaa huomiota, jos hän juoksisi tyhjällä stadionilla 40 minuuttia ennen 15 vuotiaita tyttöjä? Ja tätä kisaa ei siis näytetä missään. Luuletteko, että se olisi hänen mielestään ok? Esimerkkiin voi toki ottaa mitä tahansa urheilijaa. Minä ainakin uskon ainakin, että joku rupesi siinä kohtaa kyselemään, että mitä helvettiä tämä on??!

Eliittikisoja uudistetaan ensi kaudelle. Toivon, että SUL lähtee siitä, että kisat kestävät vähintään 4-5h ja täydellä rytinällä alusta lähtien. Juoksuja, heittoja, hyppyjä ja vaikkapa kävelyä! Draamaa! Musiikkia! Oheisohjelmaa!! Yhtään lajia ei jätetä yksin. Silloin kisoista tulisi oikeasti YLEISURHEILU-kisoja, eikä tällaisia esilajifarsseja kuten eilen!

---

Lopuksi kuitenkin pakko sanoa, että itse moukarikisasta vastuussa olleet järjestäjät tekivät loistavaa työtä! Urheilija oli oikeasti keskiössä. Kaikki sujui niin kuin piti. Ja muutenkin kisapäivän järjestelyt oli käytännössä parasta A-luokkaa. Ystävällistä ja toimivaa. Kisa itsessään oli siis onnistunut, aikataulu oli vaan täysi farssi.

P.S. Ensi viikolla oli siis Kalevan Kisojen aika. Minulla on karsinta perjantaina ja mahdollinen finaali lauantaina. En usko, että järjestäjät pistävät ollenkaan pahakseen, jos tulet paikan päälle. LIPPUJA on vielä myytävänä! Seinäjoelle siis!
 

Eteenpäin!