Kiitos kaverit!

”Lähden jahtaamaan hyvää tulosta, ja jos kaverit tarjoaa minulle mitalia halvalla, niin voisin ottaa senkin vastaan.”

Näillä sanoilla lähdin kohti SM-kisoja viime viikonloppuna. En ole tottunut saavuttamaan tavoitteitani. Yleensä asetan tavoitteeni tietoisesti niin korkealle, että ei vahingossakaan tulisi turhaa tyytyväisyyden tunnetta kesken kisan. Mutta tämä kisa oli poikkeus! Tällä kertaa saavutin tavoitteeni. Tuloksena oli uusi ennätys, 62,73m (vanha: 61,94m). Ja jopa mitali tuli. Pronssimitali. Uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali! Seitsemän vuoden, ja 15 epäonnistuneen yrityksen jälkeen, onnistuin vihdoinkin. Halvallahan se tuli, mutta mitali kuin mitali. Pakko kiittää moukarikavereitani siitä, että he oikein tyrkyttivät sitä mitalia minulle. Enää en edes minä pystynyt mokaamaan!

Tulokset!

Paperillahan tilanne näyttää hyvältä. Olen kolmanneksi paras U23 moukaristi Suomessa. Kesän U23 EM-kisojen virallinen raja on 63,50m. Sinne pääsee jokaisen lajin kolme parasta urheilijaa/maa. Tässähän voisi heikkoluonteisempi luulla, että olen hyvä (juniori) urheilija. Ja voisihan se kusikin nousta herkästi päähän. Onneksi on olemassa toinen paperi. Tosiasioiden paperi. Sitä lukemalla jalat pysyvät tukevasti maan pinnalla.

Mitali kouraan!

Tosiasioiden paperilta voi lukea, että minä en ole U23 sarjan kolmanneksi paras. Vaan olen viidenneksi paras. Sattui vaan käymään niin että sarjan paras heittäjä, Aleksi Jaakkola (PB: 73,77m), ei kilpaillut polvileikkauksen vuoksi. Hänen lisäksi minua parempi moukaristi, Joni Syrjälä (PB: 64,84m), esitti kisoissa niin talvikankeeta tekniikkaa, että oikein hirvitti! Kun näiden kahden sankarin viereen lisätään se tosiasia, että kisassa nähtiin sekä intissä olevia, väsyneitä poikia, että leiriltä kotiin palanutta matkaväsynyttä porukkaa, niin minun oli vaan pakko hyödyntää tarjottua tilannetta. Vaikka ne eivät ehkä sitä myönnä, niin kyllähän vastustajat tekivät kaikkensa, että minä saisin ottaa sen mitalin. Ja tällä kertaa sitten onnistuin. Pakko vaan nöyrästi sanoa: Kiitos kaverit!

Tosiasioiden paperi sattuu myös olemaan kaksisivuinen. Toisella sivulla käydään läpi mahdollisuudet osallistua arvokisoihin. Olkoonkin että EAA:n raja on 63,50m, mutta sillä tuloksella en tee yhtään mitään. SUL on asettanut rajan lukemiin 67m. Mutta sekään ei riitä mihinkään. Toivottavaa on että meidän sarjassa tulee olemaan vähintään kolme 70m+ heittäjää tulevana kesänä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos minä haluan päästä Puolan EM-kisoihin, niin pitäisi joko tapahtua ihme, tai sitten avaan www.halvatlennot.fi-sivuston, ja lähden kisaturistiksi!

Siirrytäänpä hetkeksi tuloksen taakse. Tässä nimittäin on paljon mielenkiintoisia seikkoja! Syksyllä (25.11) kirjoitin että jos heitän ennätyksen talvi-SM kisoissa niin ollaan aikataulussa. Näin teinkin, ja kirsikkana kakun päälle heitin myös uran 2. ja 4. pisimmän heiton. Tämä oli todella positiivinen yllätys minulle. Viikko ennen kisoja olin nimittäin niin väsynyt treenaamisesta, että heitto ei pysynyt edes kasassa, ja ulkona heitin noin 55m. Tuntuma oli ihan kateissa. Se että viikon treenikevennyksellä, pystyy ylittämään viime kesän maksimisuoritusta, lupaa todella hyvää tulevaa kesää ajatellen!

Vaikkakin olen tyytyväinen kisaan, niin pitää myös etsiä seikkoja mitkä voisi parantaa. Tällä kertaa pitää moittia omaa henkistä kanttia! Lämmittelyssä heitin jo 60m, vaikka en yrittänytkään. Kisassa heittovuoroni oli viimeistä edellinen. Ekaan heittoon lähtiessä olin jo tajunnut, että tänään oli sauma taistella mitalista. Tämä oli jo liikaa omalle päänupilleni… Puntti alkoi tutista… Hermoilin liikaa, ja eka heitto epäonnistui (58,80m). Näin ei missään nimessä saisi tapahtua. Yhtään heittoa ei saisi pilata oman turhanpäiväisen hermoilun vuoksi. Kisajännityksen pitää osata hyödyntää voimavarana! Siihen en itse pystynyt ekassa heitossani… Onneksi pystyin kuitenkin keräämään ajatukset kasaan. Toisella tuli jo 60m ylitys, ja kolmannella tein sitten uuden ennätyksen (62,60m). Tätä tulosta pystyin vielä parantamaan neljännellä kierroksella. Kaksi viimeistä heittoa meni sitten pilalle yliyrittämisen vuoksi. Heittoni on vielä todella hauras. Perusheitto toimii, mutta heti kun alan yrittää, niin tekniikka pettää. Tätä pystyy kuitenkin korjaamaan kevään aikana, joten ei haittaa! Ja tämä on siis todella hyvä juttu! Koska jos perusheitto lentää jo nyt vajaat 63m, niin mihin se herkistelty maksimiheitto lentääkään tulevana kesänä?!

Tilanne on kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Olen ehjä, ja kehityskäyrä liikkuu lähes suoraan ylöspäin. Kesällä on paljon tavoiteltavaa. Olisi kiva päästä osallistumaan Eliittikisoihin, ja taistella loppukilpailupaikasta Kalevan kisoissa! Tärkein on kuitenkin että pysyn ehjänä, ja että kehitys jatkuu. Yritän nostaa omaa perustasoani 63m-65m väliin. Tämä tarkoittaa että olisin aikataulussa 2020-projektissani. Ja jos joku on unohtanut, niin vuonna 2020 päätän jos omat lahjat ovat sen verran hyvät, että moukarinheittoon kannattaa panostaa. Tällä hetkellä uskon tähän unelmaan täysin! Ainakin olen lähempänä tavoitettani, kuin mitä HuMu-ryhmä ja Suomen palloliitto on!

Sain paljon onnitteluja pronssin jälkeen. Se tuntui kivalta. Kiitos kaverit!

Eteenpäin!

P.S.  LIDL hakee nuoria lahjakkuuksia LIDL-All Star ohjelmaan. Sinne otetaan 20 lahjakasta urheilijaa. Tuoreen pronssimitalistin ylimielisyydellä, rohkaisin itseni hakemaan. Samalla tein videon talven treeneistä. Videon lopussa myös ennätysheittoni. Saa katsoa, jos kiinnostaa!