Flunssaa ja puolivoltteja!

Vilkaisen sääennustetta. Väittävät että talvi on tuloillaan. Se herättää hyviä muistoja. Talvi oli myös todella aikainen 2010-2011! Se johti elämäni parhaaseen hiihtokauteen, ja sen perään onnistuneeseen moukarikesään. Vielä olen toiveikas, että ensi kesästäkin tulee hyvä. Treenit ovat lähteneet räväkästi liikkeelle edellisvuosiin verrattuna. Ihan ongelmitta tämäkään syksy ei kuitenkaan ole mennyt. Tässä tekstissä ajattelin vähän avata treenikuulumisiani.

Aloitetaan positiivisista uutisista. Koko syksy on periaatteessa ollut kivuton. Tämä on mahdollistanut... Korjaan... Olisi mahdollistanut hyvän treenijakson. Valitettavasti minuun tarttui flunssa kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa meni toipilaana, ja tälläkin viikolla harjoittelu on ollut todella varovaista. Kyllä se vaan on sillä tavalla, että Jyväskylän bakteerikanta tekee hallaa rantaruottalaisen immuunijärjestelmälle. Toivotaan kuitenkin, että bakteerit kohta löytäisi yhteisen sävelen niin että pääsisin täysin terveenä jatkamaan harjoittelua!

Tällä viikolla pääsin tekemään kauden ensimmäisiä heittoja! Onhan se aivan huikeaa, että pääsen jo nyt rinkiin. Edellisinä kausina olen vammojen vuoksi joutunut odottamaan kevääseen asti, että tämä tapahtuisi. Vielä kestää vähän aikaa ennen kuin keho on valmis koviin heittoihin, mutta pienin askelin liikun sitä kohti.

Kauden eka heittotreeni. Varovaista totuuttelua. Eihän tää kaunista ole, mut pohjalta on hyvä ponnistaa! First throws of the season! #yleisurheilu #urheilu #moukari #hammerthrow #throwersunite #sfifriidrott #sjundeåIF #hipposhalli #bradburihme

A video posted by Fredrik Fröberg (@f_froberg) on Oct 25, 2016 at 10:32am PDT

Treenit ovat muutenkin sujuneet hyvin (kun olen ollut terve...). Tekeminen on ollut monipuolista kiitos liikuntapedagogiikka opintojen. Kaiken maailman jumppailua on tullut harrastettua. Jotkut asiat ovat olleet turvallisia, jotkut ei… Voihan sitä kysyä, että onko siinä mitään järkeä, että tällainen kömpelö moukaristi lähtee harjoittelemaan esimerkiksi puolivoltin tekemistä?! Kokeilun jälkeen voin todeta, että ei ole järkeä, eikä siitä tullutkaan mitään, mutta hauskaa oli. Permannon pinta tuli ainakin tutuksi.

Pakko lopuksi vielä sanoa, että onhan tässä Jyväskylässä todella hyvät olosuhteet. Keski-Suomen Urheiluakatemian jäsenenä käytössä on kaikki tarvittavat harjoitustilat. Laajavuoren lenkkipolut (ja mäet...) sijaitsevat kilometrin päässä kotiovesta. Lämmintä ruokaa tarjoillaan yliopistolla 7 päivää viikossa, sopivaan hintaan (loput ruoista valmistan itse, vaihtelevalla menestyksellä…). Kaikki on kunnossa. Nyt ei voi muuta tehdä kuin hyödyntää olosuhteita ja laittaa rauta kauas ensi kesänä!

Tästä on hyvä jatkaa. Pikkuhiljaa lisään tehoja sekä heittämiseen että muuhun harjoitteluun. Koko ajan pitää kuitenkin muistaa, että olen viiden vuoden pituisessa projektissa, joka päättyy 2020. Silloin minun pitäisi olla oikea moukarinheittäjä. Tämä vaatii sen, että en mokaa liikaa harjoittelussa. Vammojen hankkiminen olisi hölmöä. Maltilla vaan! Eteenpäin!

Treenikassissani on näkkileipäkaulin! - Onko se normaalia?

Fitness buumi on voimissaan. Jo muutaman vuoden ajan ollaan saatu kuunnella kuolemattomia filosofisia ajatuksia kuten esimerkiksi ”strong is the new skinny”! Jengi vetää täysillä salilla ja lenkkipoluilla. Jotkut ihan vaan huvin vuoksi, jotkut unelmoivat Fitness urasta. Viisaat myyntimiehet ovat ymmärtäneet käyttää päällä olevaa buumia hyväkseen. Ultra-übermahtavia treenilaitteita viedään käsistä. Rahkamarkkinat saivat jo vuosia sitten toisen asiakasryhmän eläkeläismummojen lisäksi. Myös kehonhuoltoon ollaan panostettu ihan uudella tavalla.

Perinteinen tapa huoltaa kehoa on venyttely. Se on huono tapa monestakin syystä. Suurin heikkous venyttelyssä on kuitenkin se, että sitä voi tehdä itse, ilman apuvälineitä. Venyttelykirjoja voi toki myydä, mutta muuten venyttelyssä ei ole suuria markkinoita. Luultavasti tästä syystä ollaan viime vuosina nähty iso kasa kummallisia laitteita, jolla Matti Meikäläinenkin pysyy kunnossa. Fascia-rulla, core-rulla, fascia pallo yms. Ei ole helppoa olla kuntourheilija nykyään. Kaikkea pitää ostaa, jotta edes pysyy elossa. Ja ennen niin halvasta kehonhuollosta on tullut todella kallista. Ihmisten lompakot kärsivät ja fitnessfirmat kävelevät nauraen pankkiin.

Mutta kukaan ei ole sanonut, että näitä on pakko ostaa. Itse omistan todella laajan arsenaalin moderneja kehonhuolto-vehkeitä. Mutta samalla voin ylpeänä todeta, että niihin ei ole uponnut montakaan euroa. Olen nimittäin yrittänyt olla kekseliäs, ja käyttää asioita mitä löytyy kotoa jo ennestään. Seuraavaksi tulen esittelemään, miten pidän kehoni kunnossa, ja tekstin lopussa katsotaan sitten paljonko tällainen kokonaisuus maksaisi kaupoissa.

”Fascia palloja”

Näillä hoidan jalkapohjia, pohkeita, reisiä lantiota ja selkää. Kuvassa näkyy harjoituskäsipallo, krokettipallo ja golfpallo. Käsipallon sain, kun olin yövahtina Stadiumin teltassa käsipalloturnauksessa. Krokettipallon historiaa en tiedä, mutta paljon se yksi pallo tuskin maksaa. Golfpalloa olen varmaan joskus löytänyt. Käsipallo on siis pehmeä, kaksi muuta ovat sitten sopivan kovia.

Tällainen paketti maksaisi kaupoissa 15-25€.

”Fascia hierontarulla”

Tämä rulla on löytynyt kotoa koko ikäni. Kyseessä on siis näkkileipäkaulin. Vaikka se ei ehkä alun perin ole suunniteltu lihashuoltoon, niin se ajaa asiansa erittäin hyvin. Kaulilla saa hyvin laitettua painetta reisiin ja pohkeisiin. Ja ei, se ei ole enää leipurikäytössä. Siinä kai on joku hygienia-juttu joka estää sen?!

Oikea Fascia hierontarulla maksaa 20-30€

”Myofascia-pallo / Doubble-Triggerpallo”

Tämän olen tehnyt itse. Olen todella ylpeä siitä. Kokonaisuuteen kuuluu kaksi tennispalloa ja vähän urheiluteippiä. Käytän sitä selkärankajumppaan. Tähän on kuitenkin valitettavasti uponnut vähän rahaa… Tennispallot maksaa reilun euron kappale, ja teippiinkin on varmaan mennyt monta kymmentä senttiä, mahdollisesti jopa euron. Koko härveli on siis maksanut minulle yli 3€!

Oikea tällainen maksaa 15-20€.

”Foam roller”

Tämä on ultramodernin kehonhuollon jumala. Tuntuu siltä, että lähes joka ikinen joka vähänkin kuntoilee käyttää tällaista vempainta. Oma rullani löytyi meidän konehallin takaa. Sieltä löytyy metritolkulla kovamuovista putkea. Ei kuin saha käteen ja omaa rullaa valmistelemaan. Itse tykkään omastani koska se on tarpeeksi kova. Vaikka elonpainoa onkin päälle 100kg niin tämä ei anna yhtään periksi. Jos joskus tuntuu siltä, että rulla olisi liian kova niin kiedon pyyhkeen sen ympärille.

Oikean rullan hinta vaihtelee todella paljon: 10-79€ (Kyllä.. Adidaksen rulla voi maksaa 79€! Sick!)

BONUS: ”voiveitsi”

Tämä on ihan huippuväline. Jos joskus akillesjänteet tai polvet tulevat kipeiksi niin tällä minä saan niitä kuriin. Levitän reippaasti öljyä iholle kitkan estämiseksi, ja sitten ei kuin hinkkaamaan kipeää kohtaa jännteessä tai polvessa n. 5-10min ajan. Tekee kipeää, mutta muutaman päivän päästä alkuperäinen kipu hellittää. Oma tietämys ei riitä selittämään miksi tämä auttaa, mutta voin vannoa, että on erittäin tehokas hoitomuoto. Kannattaa ehkä kuitenkin selittää kanssaihmisille mitä tekee. Voin sanoa, että varusmiespalveluksen alussa sain hiukan pitkiä katseita uusilta tupakavereilta, kun aloin levittää oliiviöljyä jalkoihin, ja hinkkaamaan akillesjännettä puu-henkareilla (voiveitsi oli jäänyt kotiin). Mutta jos teitä ei pelota ”kummallisen tyypin”-leima niin suosittelen tätä todella lämpimästi!

---

On yhteenvedon paikka. Minun kehonhuoltokalustoni maksaisi kaupoissa siis n. 60-150€. Minun mielestäni nämä härvelit ovat nykyään todella kalliita. Tämähän ei ole mikään ihme. Kysyntä on suurta, ja silloin hinnat nousevat. Ihmettelen kuitenkin miksi joku maksaisi 79€ muoviputkesta. Itse käyttäisin rahat johonkin muuhun. Ei minunkaan välineet ilmaisia ole olleet. Mutta mielikuvituksen käyttö on kuitenkin säästänyt paljon rahaa.

Lopuksi pitää todeta yksi tärkeä asia. Kehonhuolto on (ainakin minulla) jatkuva evoluutio. Koko ajan opin uutta kokeilemalla. Passiivisesta venyttelystä olen nyt siirtynyt näihin härveleihin yhdistettynä dynaamisiin liikkuvuusharjoitteisiin. Totuus on kuitenkin se, että on osaa yhtään mitään. Jos takataskustasi löytyy hyviä vinkkejä niin pistä kommenttia tulemaan.

Eteenpäin!

Puhdas urheilu - Ei niin yksinkertaista kuin luulisi!

Therese Johaug on jäänyt kiinni dopingin käytöstä! SoMen ”mitä minä sanoin”-osasto juhlii torilla. Teoriat ja tarinat kamppailevat klikeistä hauskojen vitsien kanssa. Vielä ei tiedetä tuomiota, se tulee myöhemmin. Tämä on kuitenkin ollut tärkeä muistutus minulle henkilökohtaisesti. Jos sitä jonain päivänä onnistuisi nousemaan maailman huipulle niin pitää olla tarkkana. Doping mörkö voi piileskellä nurkan takana!

Tässä kohtaa ei voi tehdä muuta kuin seurata mediassa annettuja tietoa. Sitähän emme tiedä jos jotain salataan. Mutta virallinen selitys kärylle on tällä hetkellä huulirasvan käyttö. Tälle jotkut nauravat äänekkäästi. Minunkin mielestäni se kuulostaa huvittavalta. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin muistaa, että en ole alan doping-ammattilainen. En oikeasti tiedä, jos huulirasvasta voi tulla käry. Ja niin kauan, kun minulla ei tätä tietoa ole niin minun on vaikeaa ottaa asiaan sen enempää kantaa. Fakta on kuitenkin se, että huulirasva on Norjan perustelu Johaugin kärylle.

Suuri kysymys kuuluu. Oliko teko tahallinen (=huulirasva peittää suuremman juonen), vai oliko vahinko? Tätä emme tiedä tässä vaiheessa. Haluan kuitenkin vähän pohdiskella sitä vahingon mahdollisuutta.

Suomalaisena urheilijana olen siinä onnellisessa asemassa, että minut on kasvatettu ympäristössä missä dopingin käyttöä ei suvaita. Tällaisessa ympäristössä kynnys käyttää kiellettyjä aineita on todella korkea. Olen kuitenkin usein miettinyt sitä, että mitä jos mokaan? Mitä jos vahingossa syön kiellettyjä aineita, ja jään siitä kiinni? Uskoisiko kukaan, että se olisi vahinko? Pystyisinkö antamaan itselleni, ja kilpakumppaneilleni anteeksi?

Minua ei olla koskaan testattu, eikä varmaan tulla testaamaankaan lähiaikoina. Tästä huolimatta tarkistan aina lääkäreiltä saamien lääkkeiden laillisuutta urheilussa. Se on todella yksinkertaista. Sitä vaan sanoo, että on urheilija, niin lääkäri katsoo ADT:n sivuilta jos lääke on sallittu, ja homma on selvä. Tämä on (tai ainakin pitäisi olla) jokaisen urheilijan tapa.

Mutta hypätäänpä hetkeksi Johaugin monoihin. Minä olen ollut hiihtolenkillä, ja huuleni ovat palaneet vahvassa auringossa. Joukkueessa on lääkäri, joka on minulle kuin ystävä. Lounaan jälkeen kysyn lääkäriltä, jos hänellä on jotain millä voisin hoitaa huuliani. Hän heittää minulle ”Trofodermin” nimistä huulirasvaa, ja sanoo että tuota saa käyttää. Nyt ei istuta lääkärinvastaanotossa, eikä lääkäri ole minulle tuntematon. Ollaan ruokasalissa, ja lääkäri on luotettava ystävä. Muistaisinko tässä tilanteessa tarkistaa annettua ainetta kiellettyjen aineiden listalta?

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Minun PITÄÄ muistaa! Se on velvollisuuteni urheilijana! Mutta muistaisinko oikeasti? Toivottavasti, mutta ei välttämättä... Tämä Johaugin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on olla jatkuvasti varuillaan. Vuodessa on 31536000 sekuntia. Urheilijana sinun pitää olla skarppina joka ikisenä niistä. Huonolla tsägällä keskittyminen voi herpaantua muutamaksi sekunniksi, ja syöt jotain mitä on kiellettyä. Ei ole vaan kyse lääkkeistä. Vaan kaikesta mitä suuhusi tai ihollesi laitat. Urheilijana sinun pitää tietää, jos teko on sallittu! Ja joskus jotkut unohtavat tämän vahingossa… Näin ei saisi tapahtua, mutta se on silti inhimillistä. Kukaan ei ole jatkuvasti virheetön. Valitettavasti.

En itse löydä ”Trofodermin” ADT:n kiellettyjen lääkkeiden listalta. Ei se löydy sallittujenkaan lääkkeiden listalta. Mutta yksi lääkkeen ainesosista löytyy kiellettyjen aineiden listalta. Ei ole väliä, vaikka oma äiti antaa lääkettä sinulle. Ei ole väliä, jos jotain ainetta tarjoillaan lääkärin huoneessa, tai baaritiskillä vähän ennen pilkkua. Se on silti omalla vastuulla tarkistaa mitä kehoosi laitat. Aina!

Kiellettyjen aineiden lista on pitkä. Todella pitkä. Tavallinen tallaaja voi käyttää ainetta mitä luokitellaan dopingiksi tietämättään. Yskänlääkkeet ovat tähän hyvä esimerkki. Tavallisen tallaajan ei tarvitse toki välittää tästä listasta, mutta Therese Johaugin tarvitsee! Tai ainakin hänen olisi pitänyt!

Toivon että Johaug saa sääntöjen mukaisen rangaistuksen. Toivon että rangaistus on kova, ja että hän oppii virheistään. En tiedä mikä oikea rangaistus olisi, koska en ole asiantuntija. Jos kyseessä on vahinko, niin toivon hänen palaavan kilpakentille kilpailukiellon jälkeen. Olen aina ollut kahden mahdollisuuden kannattaja. Moni haluaisi kaikista käryistä seuraisi elinikäistä kilpailukieltoa, minä en. Mokaaminen on valitettavasti inhimillistä. Urheilijan pitää kerran saada mokata. Mutta jos hän mokaa toisen kerran niin olen elinikäisen kilpailukiellon kannattaja. Sellainen urheilija on liian suureksi haitaksi kanssakilpailijoilleen.

Nyt ajattelin ottaa yhden ruisleivän. Pakko kai se on vielä kerran tarkistaa, jos Vaasan ruispalat sisältää jotain urheilussa kiellettyä ainetta! Myönnän.. Ostaessani leipäpakettia en tarkistanut.. Jatkossa pitää olla entistä tarkempi! Eteenpäin!