Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu!

Tämä blogi kertoo moukarinheitosta. Viime aikoina se on ollut suhteellisen hiljainen. Syy siihen on yksinkertainen. Tuntuu hölmöltä kirjoittaa moukarinheitosta kun ei itse pysty heittämään moukaria. Kaikki (mikään) ei ole mennyt niin kuin Strömössä tällä harjoituskaudella.. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta joten meinasin päivitellä tilannetta pikkasen.

Tavoitteeni tänä vuonna oli aloittaa normaali ehjä harjoituskausi heti. Viimeiset 3,5 vuotta olen joutunut panostamaan kuntoutukseen loukkaantumisten vuoksi.. Nyt tilanne näytti paremmalta. Heitin loppukesästä uuden ennätyksen (59,10m), mikä oli samalla miesten A-luokan tulos. Toki, pieniä ongelmia oli, mutta ne kuuluvat urheiluun, joten olin luottavainen.

Koska kevät meni miten meni, intin vuoksi, niin päätin vetää noin kuukauden pituisen harjoitteluun totuttelemisjakson reenikauden alkuun. Tämä tarkoittaisi sitä että aloittaisin todella rauhallisesti, pikkuhiljaa reenejä lisäten, jotta voisin kuukauden päästä harjoitella kunnolla. Laadittiin hyvä ohjelma valmentajani kanssa millä päästäisiin vauhtiin. Tunnen kehoni niin hyvin että tiesin miten paljon, ja mitä, pystyisin tekemään.

Ensimmäisenä harjoituksena tein kevyen kuntopiirin. Tuntui hyvältä! Olin ehjä, ja olin aloittanut harjoituskauden. Toisena päivänä kävin uimahallilla. Vedin tunnin pituisen lenkin. Uimahallilta ulosteltaessa tuntui vähän selässä ja jalassa. Seuraavana päivänä oli sitten kipeää. Todella kipeää.. Selkä ja jalka oli niin kivuliaita että käveleminenkin oli mahdotonta. Joskus pelkkä oleminenkin tuotti tuskaa. Fiilis ei ollut ihan katossa.. Tästä alkoi pakkolepo ja oikea kuntoutus … Se siitä että muka tietäisin miten kehoni toimii…

Tarinan opetus tulee tässä. Jos olet 20v ja sinulla on selkäongelma, niin älä missään nimessä yhdistä ylimenokautta kilpailukauteen. Äläkä ainakaan heitä kisaa, aralla selällä, päivää ennen reenijakson alkua.. Tämä on pelkkää tyhmyyttä, mutta kun se vaan tuntui niin viisaalta suunnitteluvaiheessa. Halusin heittää yli 60m.. Enpäs heittänyt..  Nyt jälkeenpäin on todella helppo moittia omia päätöksiä..

Muutaman viikon jälkeen, kun kivut alkoivat lieventyä, aloin reenaamaan. Tai no.. Eihän sitä harjoitteluksi voi kutsua, mutta jonkinlaista kuntoutusta ainakin tuli tehtyä. Muutin omaa iltaista lihashuoltoa. Muutettiin fyssarikäyntien rytmitystä. Hain myös uutta ulkopuolista apua fysioterapeutilta Tuomas Sallisesta. Hänen ohjelmallaan olen harjoitellut syksystä lähtien, ja kuntoutus on edennyt hyvin.

Kuten sanoin alussa niin en ole vielä heittänyt moukaria. Sallinen laittoi heti tavoitteeksi että voisin alkamaan heittää helmikuussa. Helmikuussa piti myös aloittaa kunnollisempi harjoittelu. Tällä hetkellä se näyttää ihan mahdolliselta. Olen lisännyt tehoja reeneihin maltillisesti, ja tähän mennessä se on, muutamia takapakkeja lukuun ottamatta mennyt hyvin.

Eli tältä näyttää tällä hetkellä. Tästä tuli valitettavasti neljäs talvi putkeen joka ei mennyt ollenkaan putkeen. Olen kuitenkin jälleen kerran oppinut paljon sekä itsestäni että urheilemisesta. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu! Jatkan yritystä löytää tapaa millä pidän ongelmat kurissa jotta voisin urheilla hyvin. Urheilu on sen verran kivaa että tästä nauttii vaikka olisikin vähän muita huonompi. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa (ja sitä lunta muuten riittää!)