Maailman paras selkä!

Joskus kestää vuosi, tai kaksi, ennen kuin ymmärtää asioita. Joskus niitä ei ymmärrä koskaan. Mutta totuus on se, että kaikella on tarkoituksensa!

Olen viime kuukausien aikana miettinyt aika paljon. Olen pohtinut selkäongelmieni tarkoitusta, ja olen pikku hiljaa alkanut näkemään asioita uudessa valossa.  Koko vuoden olen harmitellut sitä että kaksi kesää meni hukkaan selkäongelmien takia. En päässyt koskaan kunnolla kilpailemaan kuuden kilon moukarilla. Olisin halunnut niin paljon enemmän viime kesältä, mutta tosiasia on vieläkin se että sain sen mitä ansaitsin.

Totuus on se että aiheutin itse välilevyn pullistumani. Harjoittelin väärin. En tiennyt tarpeeksi miten vahvistaa keskivartaloa, tai itse asiassa, en tiennyt mitä vahva keskivartalo tarkoittaa. Harva tekee tahallaan asioita väärin. En minäkään tiennyt tekeväni. Joskus oppii asioita ajoissa. Joskus niitä oppii kantapään kautta.

Miksi minä? Tätä kysymystä olen toistanut itselleni monta kertaa, kuluvan vuoden aikana. Olen miettinyt sitä että miten on mahdollista että tunnen monta urheilijaa, jotka harjoittelee samalla tavalla kuin miten minä harjoittelin, mutta just minun selkäni petti. Miksi minun, kun ei muiden? Miksi?

Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin lopettanut tuon kysymyksen kysymistä itseltäni. Olen pikku hiljaa alkanut huomaamaan että keskivartalo alkaa toimia harjoituksissa. Kaikissa harjoituksissa on jotenkin tukevampi olo.  Onhan keskivartaloni vielä säälittävässä kunnossa, mutta puolentoista vuoden työ alkaa pikku hiljaa näkyä. Tämä tuntuu todella hienolta! Olen vaihtanut kysymystä. Uusi kysymys kuuluu: Olisinko panostanut näin paljon keskivartalooni, jos selkä ei olisi mennyt rikki? Oikea vastaus olisi: kyllä. Rehellinen vastaus on: tuskin (= luultavasti en…).

Olen alkanut ymmärtämään miten onnekas olen. Olen jopa kiitollinen siitä että selkäni petti! Mitä jos se olisi pettänyt vasta kymmenen vuoden päästä. Olisin toki tehnyt perus vatsa- ja selkälihas harjoitteita, mutta ei varmasti yhtä motivoituneesti kuin miten nyt teen. En olisi ottanut asioita yhtä vakavasti. Olen todella onnekas että selkäni ymmärsi kertoa että nyt ollaan väärällä tiellä. Nyt minulla on ollut aikaa tehdä asioita kunnolla alusta. Perustyötä, mitä on paljon kivempaa tehdä 19-vuotiiaana kuin 29-vuotiaana!! Tämän ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä parempia tuloksia tulevaisuudessa!

Nyt olen saanut apua fyssareilta jotka opastavat minut hyvän kehonhallinnan tielle. Olen lisännyt oheisvoimaharjoittelun määrää reilusti. Olen motivoitunut ja tiedän miksi teen asioita. Tämä kaikki vain ja ainoastaan välilevyn pullistuman ansiosta.

Koska, kuten totesin, tunnen monta urheilijaa jotka harjoittelee niin kuin minä harjoittelin.  Kaikilla se selkä ei petä, vaikka harjoitusmenetelmät ovat väärät. Olen kiitollinen siitä että juuri minun selkäni ymmärsi mennä rikki. Kiitollinen siitä että se ymmärsi siirtää harjoitteluni takaisin oikeille raiteille. Kiitollinen siitä että se auttoi minua arvostamaan harjoittelua vielä enemmän! Kiitollinen siitä että tulen tekemään kovempia tuloksia tulevaisuudessa loukkaantumisen takia. Olen kiitollinen!

Kiitos selkä!