Jos joku olisi väittänyt maaliskuussa, kun ensimmäisen
kerran, pitkän tauon jälkeen, aloin pyörimään kevyellä moukarilla, että minä
tulen taistelemaan SM-mitalista parin kuukauden päästä niin en olisi uskonut. Jos joku olisi väittänyt samaa viikko ennen kisoja,
niin en olisi vieläkään uskonut. En edes callingissa olisi uskonut että olisin
lähellä top 3 sijoitusta. Mutta miten
kävi? Jälleen kerran, kuten monesti aikaisemmin, minulle tarjottiin mahdollisuutta
päästä palkintopallille. Valitettavasti en näköjään tälläkään kertaa halunnut
sitä tarpeeksi. Harmittaa ihan älyttömästi!!
Viimeistely ennen kisoja sujui hyvin. Se koostui parin
viikon kevyemmästä jaksosta. Tein herättäviä harjoituksia ja lepäsin. Pari
päivää ennen itse kilpailuja heitin tavanomaisesti kisasimulaation. Se tarkoittaa
sitä että heitän kahdeksan heittoa, niin kuin kisassa: kaksi lämmittely, ja
kuusi kilpailuheittoa). Se harjoitus meni yli odotusten. Kaikki heitot tulivat
alas keskelle sektoria, ja kaikki heitot olivat yli 60m pitkiä. Pisin heitto
oli 62,34m mikä oli oma harkka SB! Olin kauden parhaimmassa kunnossa. Silti
tiesin että olin lähes kymmenen metriä mitalitaistelusta. Tai ainakin luulin
tietäväni.
Kilpailupäivänä olo oli hyvä. Tunsin että tänään saattaa
lentää! Sama fiilis jatkui kilpailun alkuun saakka. Olin levollinen. Luulen sen
johtuneen siitä että lähdin kilpailuun paineitta kun en odottanut menestyväni.
Rinki oli todella karkea. Se ei haitannut minua, koska
omakin harjoitusrinki on hidas, mutta odotin että se vähän haittaisi muiden
heittämistä tuloksellisesti. Tämä seikka ei kuitenkaan nostanut uskoni mitalitaisteluun
pääsemisestä.
Alla kerron itse kilpailusta. Tästä linkistä löydät myös
heittovideo kisoista!
Kilpailu alkoi minun kohdallani suhteellisen heikosti,
ainakin teknisesti. Silti ensimmäisen heiton pituus oli 61,40m. Se oli kuitenkin
tuloksellisesti hyvä alku, ainakin oman tason mukainen. Siitä oli hyvä parantaa
toiseen. Ja se toinen heitto olikin sitten vähän parempi, nimittäin 64,52m, eli
kahden metrin parannus omaan ennätykseeni. Heitto ei kuitenkaan vieläkään ollut
sellaista mitä hain (ja mitä olen hakenut koko kesän, ja jopa koko urani aikana…).
Ongelmana on se että heittoni on liian suppea, mitä johtaa siihen että lopussa
tulee kiire, ja neljän pyörähdyksen heitossa viimeinen kierros jää lähes tehottomaksi.
Jos se osuisi kohdilleen, niin saisin vielä lisämetrejä heittooni. Tässä
vaiheessa ymmärsin että voisin ehkä jopa taistella mitalista. Kärki oli jo heittänyt
yli 70m, mutta sekä hopea ja pronssi oli vielä 66m paikkeilla. Toki odotin
vielä muilta parannuksia, mutta odotin sitä myös itseltäni.
Kolmas heittoni lipsahti valitettavasti sektorin
ulkopuolelle. Se oli kuitenkin tärkeä heitto minulle. Tai ainakin näytti
minulle mitä minun pitää harjoitella. Toisen heiton jälkeen en pystynyt
pitämään ajatuksia kasassa. Kahden metrin ennätysparannus, ja toteamus
mitalitaistelussa olemisesta, johti siihen että sain pienen tyytyväisyyden
tunteen. Se oli todella paha, ja johti kuten sanottua, siihen että seuraavasta
heitosta ei tullut yhtään mitään. Tätä minun pitää oikeasti harjoitella tulevia
vuosia varten. Pitää välttää tyytyväisyyden tunnetta kisojen aikana, koska
siitä ei seuraa mitään hyvää!
Neljännessä heitossani olin jo pystynyt keräämään
ajatuksiani kasaan, ja pääsin heittämään normaalisti. Valitettavasti se heitto
epäonnistui ja tulos oli perus, 61,79m. Viides heitto oli sitten hyvä. Todella
hyvä. Ehk jopa kilpailun paras heitto minulta. Mutta jotenkin onnistuin
sähläämään tasapainon kanssa niin että en pysynyt ringissä. Heitto oli pitkä,
ehkä kilpailun pisin, minulta, mutta jos ei pysy ringissä niin pitää vaan
syyttää omaa kömpelyyttään, ja mennä eteenpäin.
Kaikki jäi viimeisen heiton varaan. Mitali oli
hopeatarjottimella, täysin otettavissa. Vaadittava tulos kolmanteen sijaan oli:
66,85m. Mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Tai no, kyllähän minä heitin
63,41m, mikä oli kauden toiseksi paras tulos.
Olin lopputuloksissa viides. Ihan ok sijotus jos katsoo miten harjoituskausi meni. Mutta sillä ei ole väliä. Totuus on se että
SM-kisoissa pitää olla kunnossa jos haluaa ottaa niitä mitaleja, ja minä en
ollut. En ainakaan tarpeeksi hyvässä. Harmittaa ihan älyttömästi!
Kisa päättyi siis pettymykseen. Olen nyt viidesti ollut sellaisessa
kunnossa SM-kisoissa että minulla olisi pitänyt olla ihan realistisia
mahdollisuuksia SM-mitaliin. En ole kuitenkaan koskaan onnistunut ottamaan
sitä. Aina, kun kunto on ollut riittävä, olen jäänyt 1-2m siitä perhanan mitalista.. Siihen en tiedä syytä. Kyse on
luultavasti henkisestä heikkoudesta. Yleensä olen kuitenkin pystynyt heittämään
omalle tasolleni SM-kisoissa, en ole koskaan epäonnistunut. Nyt oli kuitenkin
ensimmäinen kerta milloin onnistuin tekemään uutta ennätystä SM-kisoissa.
Harmittavasti se ennätys tuli nyt kun en ollut läheskään tarpeeksi hyvässä
kunnossa…
Nyt on vaan pakko jättää pettymystä taakse ja mennä
eteenpäin. En ole vielä varma milloin kilpailen seuraavaksi, mutta tulen
luultavasti heittämään vielä pari kilpailua tällä kaudella. En ole
SM-mitalisti, mutta olen ehjä, ja saan taistella niistä tulevina vuosina. Ja
tulen taistelemaan. Ja jonain päivänä tulen myös saavuttamaan sen henkilökohtaisen
SM-mitalin! Ja onhan maailmalla myös arvokkaimpia mitaleja tarjolla. Niitä
kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti