Sivut

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Olen surkea.



Paluu rinkiin on tehty. Hienolta tuntuu, mutta vielä pitää olla tarkkana! Selkä ei ole vielä kunnossa, ja vielä sen saa todella helposti sököksi. Eilen heitin, ja tänään tuntuu pikkasen selässä, pitää olla varovainen ja ottaa pieniä askeleita. Yhden asian olen kuitenkin huomannut tällä viikolla. Se on että olen jumalattoman huonossa kunnossa.

Kyllähän minä tiesin että kunto ei millään voi olla lähelläkään hyvä vuoden tauon jälkeen, mutta silti tosiasiat iskevät naamaan aika kovalla forcella. Tämä huonous iskee vastaan joka osa-alueella, niin heitossa kuin voimassa ja harjoittelukestävyydessä (tämä osa-alue on kuitenkin parhaimmassa kunnossa näistä kolme).

Heitto on teknisesti melkein samassa formussa kuin ennen loukkaantumista. Eihän se hyvä ole, mutta perustekniikka (turhine vetämineen) on vielä tallella. Olen heittänyt kaksi heittotreeniä tähän mennessä. Välineinä käytän tällä hetkellä noin kilon painava ketju sekä 3kg moukari. Tässäpä tulee se huono uutinen. 3kg moukari lentää just ja just 70m. Matemaattisesti yksi kg vastaa vajaat 10m pituudessa. Tämä tarkoittaa sitä että jos 3kg moukari lentää 70m niin lyhyen matikan mukaan oma välineeni (6kg) lentäisi tällä hetkellä noin 35-40m… Tämä ei ole niin positiivista kun vastustajat tällä hetkellä nakkaavat niitä 70m heittoja päivittäin harjoituksissa.

Punttisalissakin on vähän matkaa edes kohtuulliseen kuntoon. Rinnallevedossa nostelen 40kg painoja, Tempausta 35kg ja jalkakyykyssä 60kg. Nämähän ovat naurettavan alhaisia painoja ja kaukana siitä mistä ne ovat joskus olleet, puhumattakaan siitä missä niiden pitäisi olla. Silti näillä painoilla puuhastelu tuo pikkasen haastetta ja ne tuntuvat painavilta. Naurettava.

Tosiasia on siis se että olen surkeassa kunnossa. Tosiasia on myös se että olen itse laittanut itseni huonoon kuntoon rikkomalla selkääni. Tosiasia on myös se et tällä hetkellä ei ole mitään syytä stressiin vaan rauhallisesti pitää edetä. En ehdi millään päästä hyvään kuntoon tällä kaudella, joten talven hosumisesta johtanutta takapakkia olisi idioottimaista toistaa. Nyt vaan selän ehdolla tämä kausi niin saan aloittaa syksyn harjoittelu ehjänä. Olen surkea, mutta sen kanssa on vain elettävä. Eteenpäin mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti