Sivut

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Turpa kiinni ja menesty, saatanan selittäjä!



Ennen kuin alat lukemaan tätä tekstiä niin pyytäisin että katsot tämän YouTube videon. Katsomalla tätä pääset tulevan tekstin ytimeen. Elikkä tässä tekstissä tulen purkamaan Suomalaisten urheilijoitten ikuisia selityksiä. Miksi, aina kun Suomalainen urheilija epäonnistuu niin seuraa pitkä liuta selityksiä mikä meni pieleen, miksi ei tänään onnistuttu ja miten olosuhde tai kalusto oli epäsopivaa?

   Selittelystä on jotenkin tullut Suomalaisen urheilun tavaramerkki. Aina pitää selitellä ja aina löytyy selityksiä kaikkiin tilanteisiin. Häviöt, virheet ja epäonnistumiset ovat aina selitettävissä jollain ulkoisella faktorilla. Todella harvoin urheilija sanoo suoraan että ”Minä olin surkea, siksi en onnistunut”.

   Yksi Suomalaisen urheilukansan suurimmista suosikeista kautta aikojen on Seppo Räty. Suurin syy siihen piilee toki siinä että Räty oli menestyvä. Mutta Rädyn suuren suosion takana on myös se että hän ei koskaan selitellyt turhia haastatteluissa. Räty seisoi suoraselkäisesti haastatteluissa, ei sanonut paljon, ja antoi suorituksiaan puhua puolestaan. Jos jokin meni pieleen, niin hän maksimissaan totesi että nyt meni pieleen.  Seppo Räty oli sellainen minkä suomalainen penkkiurheilukansa haluaisi kaikkien olevan. Vähäsanainen, ei selittelevä sekä menestyvä.

   Mutta hei! Ajatelkaa nyt vähän. Eihän siitä tulisi mitään jos kaikki urheilijat olisi Seppo Räty kopioita. Se että kaikki vaan sanoisi ”olin huono” häviön hetkellä johtaisi siihen että haastattelemisesta tulisi täysin turhaa. Seppo Räty veti roolia (Ainakin arvellisin niin), ja hyvin vetikin. Mutta muiden ei tarvitse kopioida Sepon tyyliä.

   Jos kuitenkin aloitetaan purkamaan mistä urheilussa on kyse. Urheilijan tehtävänä on voittaa. Voittaminen, ja voittamisen halu on se miksi urheilu on kiinnostavaa ja miksi sitä harrastetaan. Jos urheilija ei voita niin se on epäonnistunut. Kun urheilija epäonnistuu niin se pettää itsensä, valmentajansa ja yleisönsä. Urheilijan ja sen ympäröivän tiimin tehtävänä on välttää epäonnistumista kaikin maailman keinoin. Urheilijan velvollisuus on tehdä kaikki vaan on mitä on mahdollista voiton eteen. Jos hän pystyy tähän, niin voittaa. Jos ei pysty tähän niin luonnollisesti ei voita.

   Yksi urheilija joka pari päivää sitten sai paljon kritiikkiä, niin sosiaalisessa mediassa kuin lehtimediassakin oli Kaisa Mäkäräinen. Hän lähti Olympiakisoihin suurena ennakkosuosikkina, ja kaikki muu kuin mitali olisi ollut pettymys sekä hänelle että yleisölle. Ja pettymyshän avausmatkalta seurasi, valitettavasti. Kaisa oli sekä huono ladulla (omaan parhaan tasoon verrattuna) ja ampumapenkalla missä pystypaikat eivät mitenkään halunneet onnistua.

   Kun Kaisa, kisan jälkeen, sai mikin nenänsä eteen, niin näki että nyt ovat tunteet pinnalla. Pettymys oli suuri. Ja hän syytti suksihuoltoa sekä tauluja. Kaikki oli muitten vika. Ei sanonut suoraan että kyseessä olisi ollut oma moka. Ja tästä sosiaalinen media räjähti! Moni oli ärsyyntynyt siitä että Kaisa vaan selitteli. Kommentit olivat muun muassa: ”Jaahas oliko se muka taulujen vika että hiihto oli huonoa?!” tai ” Miksi ei vaan myönnä että oli oma moka?!”.  Moni vihainen ääni sai sinä iltana näppäiltyä pari vihaista sanaa twitteriin tai facebookkiin.

   Mutta jos nyt oikeasti ajatellaan. Mitä Mäkäräisen olisi pitänyt sanoa? Tai mitä olisi joka ikinen urheilija, joka historian aikana on joutunut haastatteluun epäonnistumisen jälkeen, pitänyt vastata. Totuus, ja sen kaikki urheilijat tietävät, on se että moka on aina urheilijan oma vika, yhtä lailla kuin onnistuminen on aina urheilijan ansiota. Mutta mitä sen toteaminen antaa haastattelijalle?! Jos joku kysyy jotain, niin ainakin minun mielestäni olisi ihan viisasta vastata siihen kysymykseen, eikä kiertää sitä. Jätetään se tehtävä poliitikoille. Elikkä jos joku kysyy mitä meni pieleen, niin silloinhan on ihan luonnollista että kertoo mitkä yksityiskohdat eivät onnistuneet. Eikä vaan sano että ”olin huono”. Näin Kaisakin teki, vaikkakin itse tiesi että oli mokannut.

   Siis pointtini tämän tekstin kanssa on se että minä pyytäisin ymmärrystä teiltä, TV-urheilun kuluttajilta. Kun joku ehkä syyttää suksia, olosuhteita tai vaikkapa flunssanoireita, niin se ei ole selittelyä, se on kysymykseen vastaamista! Oikea selitys epäonnistumiselle on AINA että urheilijan taito ei ollut riittävän hyvä, tai että urheilija on tehnyt jotain väärin joko harjoittelussa tai viimeistelyssä. Joka ikinen urheilija tietää tämän, vaikkakin ei sano sitä ääneen haastattelussa. Jos on niin hyvä urheilija kyseessä että pääsee edustamaan maataan Olympialaisissa, niin on jo sillä tasolla että pystyy itse toteamaan tosiasioita.

   Voin itse myöntää että pidän alussa linkkaamani videota todella koomisena. Selitys selityksen perään. Mutta kaikki haastateltavat kuitenkin tietävät että syy alisuorittamiseen piilee siinä että he eivät itse ole laittaneet itseensä tarpeeksi hyvään kuntoon. Mutta kuten olen todennut moneen kertaan tässä tekstissä, niin sen tosiasian toteaminen ei paranna yhtään mitään. Joten, jatkossa, kun joku sanoo jonkun, teidän mielestänne, idioottimaisen kommentin siitä miksi ei onnistunut, niin älkää ärsyyntykö. Selittävä urheilija tietää kyllä itse miksi ei onnistunut! Teidän ei tarvitse kertoa sitä sille! KIITOS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti