Kiitos Matti Mattsson!

Enää pari päivää jäljellä, ja saamme jälleen kerran kokea kun kaikki suomen huippu-urheilijat vaihtavat hikiset ja mukavat urheiluasut epämukaviin juhlapukuihin. Kyseessä on siis Suomen urheilugaala. Gaala joka aluksi oli köyhän miehen versio ruotsin vastaavasta Idrottsgalan:ista. Mutta mikä on viime vuosina muuttunut ihan kivaksi juhlatilaisuudeksi. Ja mitä parasta, järjestelyt ja ohjelma kasvavat vuosi vuodelta ja sen myötä myös gaalan suosio on ollut kasvussa.

Gaalassa jaetaan paljon palkintoja, eri kategorioissa. Tässä tekstissä tulen ottamaan kantaa ”Vuoden sykähdyttävimmän urheiluhetken” valintaan. Tulen kertomaan mikä oli vuoden sykähdyttävin urheiluhetki omasta mielestäni, ja miksi. Ja minun mielipiteeni on sitten oikea joten älkää väittäkö vastaan! :D

 Muistakaa äänestää vuoden sykähdyttävintä urheiluhetkeä. Mitä enemmän ääniä tulee niin sen oikeudenmukaisempi tulos saadaan.  Voitte myös äänestää vasemmassa palkissa löytyvään kyselyyn! Elikkä vuoden urheilijasta olisi kyse, ehdokkaat samat kuin oikeassa äänestyksessä. Kuka on teidän mielestänne vuoden urheilija tittelin arvoinen?

Urheilun seuraaminen on aina hieno asia. Ja Suomalaisten onnistumisia seuraan aina mielelläni. Yksi todella suuri Suomalaisonnistuminen sattui viime kesänä Espanjalaisessa kylpylässä, toisinsanoin uinnin MM-kisoissa Barcelonassa!

Minun on aluksi pakko myöntää. En ole suuri uintifani. Vaikka pidän lajia todella kovana, niin en vaan jaksa seurata sitä pitkään jos ei tule Suomalaismenestystä. Kutsukaa minua vaikka gloryhunteriksi, koska sen tittelin otan nöyrästi vastaan kun katson uintia. Hieno laji, mutta se ei vaan iske minuun.

Oli miten oli. Viime kesänä uinnin MM-kisat järjestettiin Barcelonassa. Tiesin kyllä etukäteen että ne olivat tulossa, mutta en kummemmin välittänyt. Mutta kun kuulin Matti Mattssonin hienoista uinneista alku ja välierässä, niin olihan se pakko laittaa telkkari päälle ja katsoa miten menee finaalissa. Olen sen verran nuori että Jani Sievisen kultavuodet jäivät minulta kokematta, mutta mielessä kävi että onko tässä uusi Jani Sievinen?! Muistin Mattssonia jo viime kesän olympialaisista ja miten hän melkein, ainoana suomalaisena, oli pääsemässä alkueristä jatkoon. Ei päässyt, mutta vuoden kehittyneempänä pääsi MM-kisoissa finaaliin asti, kova juttu. Tiesin että olin seuraamassa tulevaisuuden tähteä. Mutta en tiennyt että parin minuutin päästä tulisin juhlimaan MM-pronssia.

TAKE YOUR MARKS! BIIP! Ja uimarit ovat liikkeellä. Matti jää alussa. Omassa päässäni ajattelen jo että sinne meni… ensimmäinen 50m uitu. Matti ui paljon kovempaa kuin välierässä. Mutta valitettavasti se ei riitä koska muut ovat vaan niin ylivertaisia.. Kisa jatkuu. Toinen 50m on jo parempaa, Mattsson kirii kärkeä kiinni! Kuka on laittanut maailmanennätysvauhti viivan Matin käsien kohdalle?! Mattihan johtaa!! Minun on pakko nousta seisomaan. En pysty istumaan sohvalla kun suomalainen on maailmaennätysvauhdissa, en vaan pysty! Toinen käännös. Ei ihan maailmanennätysvauhtia, mutta Mattsson JOHTAA!!! Sanat maailmanennätys ja maailmanmestari poksahtavat vuorotellen päähäni! Olisiko se sittenkin mahdollista?! Kilpailu jatkuu, se on kivenkova! Onneksi meillä on riittävästi kattokorkeutta kotonamme, koska en pysy paikoillanii, ja tulee hypittyä ja huudettua aika paljon ja kovaa, onneksi olen yksin kotona. Viimeinen käännös. Matti kakkosena, ei tule maailmanennätystä, ei tule kultaa.. Vai tuleeko? Usko on vielä tässä vaiheessa kova! Anna mennä Matti! Maali lähestyy, Mattsson putoaa, mutta on vielä kiinni mitalissa! Ottaako? ei ota, ottaa, ei ota, MATTI MATTSSON OTTAA PRONSSIA!!

Oli puhetta sykähdyttävästä urheiluhetkestä. Muistan vielä miltä tuntui kun kisa oli ohi. Tärisin, vaikka minulla ei ollut mitään tekemistä koko suorituksen kanssa. En tunne Mattia, olen pari kertaa aikaisemmin kuullut hänen nimeään. Mutta silti. Suoritus oli niin valtavan mahtava, SYKÄHDYTTÄVÄ! Suomalainen urheilusydämeni pumppasi ylikierroksilla. Mutta tippa ei tullut linssiin! Sen verran olen mies, että en ala itkemään puolialastomien poikien suorituksille. Mutta kuitenkin pakko myöntää. Silmät olivat pikkasen vetisemmät kuin normaalisti. Hieno hetki. Todella hieno! Unohtumaton!

Minun on kyllä pakko kiittää Mattia! Hän teki siitä päivästä ikimuistoisen minulle, ja koko Suomen urheilukansalle! Suomalaisessa uinti-urheilussa on potentiaalia. Kunhan lahjakkaat nuoret jatkavat kovaa työtään. Matti on sen näyttänyt. KIITOS MATTI MATTSSON!