Pureeko piikki?

Viikonloppuna kävin Kuortaneella SFI-leirillä. On jotenkin hämmentävää miettiä, että tämä on minun 15. kausi mukana kyseisessä leirijärjestelmässä ja leirin nuorimmat urheilijat eivät välttämättä olleet edes syntyneitä, kun minä piipahdin Kuortane hallin häkissä ensimmäisen kerran. Vaikka sitä haluaisi olla nuori ja lupaava, niin on ehkä pakko myöntää olevansa leirin iäkkäämpää kaartia nykyään.

Ikäihmisten arkeen kuuluu usein myös lääkitys, joten sopivasti olen nyt piikittänyt reumalääkettä reiteen reilut pari kuukautta! Kysymys kuuluukin, että onko tästä ollut mitään hyötyä?

Vuosien varrella käydessäni reumatutkimuksissa (saamatta diagnoosia) olen aina saanut kysymyksen, että onko alaselkä jäykkä aamuisin? Tämä olisi nimittäin selkeä selkärankareuman oire. Olen aina vastannut kysymykseen hiukan empien, että kyllä se vähän on.

Nyt reilun parin kuukauden piikittämisen jälkeen pitää kuitenkin myöntää, että onhan se ollut jäykkä, mutta en ole vaan sitä tajunnut. Yli vuosikymmenen jatkuneet oireet olivat aiheuttaneet sen, että en edes tiennyt miltä tuntuu, kun alaselkä ei ole jäykkä aamuisin. On oikein mukavaa, kun voi nousta sängystä ilman sen suurempaa ajatustyötä!

Toinen positiivinen muutos — jonka ehkä olen havainnut — on se, että selkä näyttäisi kestävän hiukan enemmän autossa istumista. Piipahdin Uudellamaalla viime viikolla, joka usein on ollut kohtalokasta minun selälleni. Menomatka sujui täysin oireitta ja heittäminen seuraavana päivänä sujui mainiosti. Paluumatka olikin sitten hiukan raskas, mutta siitäkin selvisin ilman sen suurempia oireita.

Yleisesti pitänee kuitenkin vielä odottaa rauhassa, kunnes voi sanoa, miten lääke puree pitkässä juoksussa. Onhan selkä ennenkin ollut jaksoittain ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin orastavan positiivinen, että meikäläisen elämänlaatu on parantunut. Toivottavaa toki olisi, että tämä näkyisi myös urheilukentän puolella.

Reenit ovat sujuneet kohtalaisen hyvin. Pääpaino on ollut heittämisessä ja tuntuman löytämisessä. Yks pikkuflunssa on ollut, mutta muuten kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Kannattanee jatkaa samaan malliin!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Viimeinen kausi?

Mahdollisesti viimeinen kauteni moukarinheittäjänä on alkanut!

Vuonna 2005 aloitettu moukarointini on nyt siinä pisteessä, että viimeisetkin kansainväliset menestysjunat luultavasti lähtivät laiturilta jo vuosia sitten ja pärjääminen kansallisellakaan tasolla on varsin epätodennäköistä… Viimeiset kuusi vuotta ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle!

Kaikesta huolimatta löytyy vielä motivaatiota jatkaa ainakin yhden kauden verran! Sinnikkyyden ja tyhmyyden ero on hiuksen hieno.

PM-kisat 2005 (Porvoo)

Olen joskus sanonut, että lopetan moukaroinnin sitten, kun ei jää enää mitään jossiteltavaa. En halua urani jälkeen ajatuksellakaan pohtia, että olisin voinut heittää vähän pidemmälle ja pärjätä vähän paremmin. Jokuhan voisi minun kohdallani toki todeta, että onhan tässä jo tullut yritettyä muutaman vuoden ilman tulosta ja siksi olisi hyvä lopettaa, vaikka heti. Sinälläänhän tämä väite on totta, mutta 1,5 kuukautta sitten aloitettu reumalääkitys muutti koko todellisuuden päälaelleen.

Jos on urheillut 11 vuotta kroonisen sairauden kanssa, niin olisi mielestäni hölmöä lopettaa, kun lääkitys on laitettu kuntoon. Haluan ainakin yhden kauden verran tsekata, mikäli tämä vaikuttaa urheiluun positiivisesti. Toinen syy jatkaa on se, että olin jo valmiiksi laittanut elämäni kuntoon tulevaksi kaudeksi urheilun ehdoilla, niin olisi jo sen takia hölmöä lopettaa. Suurin syy jatkaa on kuitenkin se, että tykkään moukarinheitosta!

Tulevan kauden tavoitteena ei kuitenkaan ole kehittyminen, vaan vanhojen saavutusten uudelleen kokeminen. Tässä on vedetty sen verran pitkään hommat päin honkia, että näitä tavoitteita löytyy useampia!

Montako päivää edellisestä…

60 metrin heitosta: 437 päivää

Motonet GP-osallistumisesta: 804 päivää

Kalevan Kisat loppukilpailusta: 1893 päivää

Ennätysheitosta: 2237 päivää

Kalevan Kisat pistesijasta: 2270 päivää

Tulevan kauden päätavoitteena on siis yllä mainittujen päivälaskureiden nollaaminen! Unelma olisi toki nollata kaikki, mutta se vaatisi jo melkoista onnistumista. Ensi kesänä olisi myös mahdollisuus osallistua 10. Kalevan Kisoihin putkeen, mikä ainakin vaatii 60 metrin ylittämistä, joten sitä kohti tässä harjoitellaankin!

Mistä sitten tiedän, jos tämä oikeasti on minun viimeinen kauteni moukarinheittäjänä? Sitä en osaa vielä sanoa, koska en ole ikinä lopettanut moukarointia. Mutta jossain vaiheessa alkanee elämän muut tavoitteet ja taloudelliset realiteetit puskea päälle estäen pääpainoisen harjoittelun. Silloin myös motivaatio loppunee ja on aika siirtyä sivuun.

Aika näyttäköön, milloin tämä tapahtuu.

Nyt keskityn tähän kauteen!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café