Let's Go!

Kausi 2024 alkaa meikäläisen osalta tulevana lauantaina Tammelassa. Pitkä harjoituskausi on takanapäin ja nyt on vihdoin aika näyttää mihin pystyn! Lähtökohdat tähän kesään ovat perinteiset:

- En ole kehittynyt fyysisesti

- Tekninen osaaminen on ottanut takapakkia

- En ole päässyt eroon vanhoista vammoistani

Ainoat osa-alueet missä olen kaikkien aikojen kovimmissa luvuissa ovat ikä ja tukan pituus! Näistä lähtökohdista lähden metsästämään uutta ennätystä ja menestystä Kalevan Kisoissa kotikentällä kesäkuun lopussa.

Let's Go!

Yllä oleva kuva on edellisesti heittotreenistä, jonka jouduin jättämään väliin. Onnistuin lähes jokavuotiseen tapaan hankkimaan SI-nivel(tjsp)oireita juuri kisakauden kynnyksellä ja viime lauantaina se ei antanut luvan heittää. Harmitti aika paljon, koska kunto on ollut mukavassa nousussa ja olisin halunnut ottaa seuraavan askeleen. Tällä hetkellä fokus on siinä, että pystyisin edes heittämään Tammelassa!

Tuloskehitys huhtikuussa on ollut lupaavaa ja heitot ovat pidentyneet viikko viikolta. Viime torstaina heitin kauden pisimmän treeniheiton (59,15 m), mikä on minulle merkki, että kisatilanteessa voi lentää reilusti päälle 60 metriä. Tiedän tämän, koska olen ollut samassa kunnossa viimeiset kahdeksan vuotta… Joskus olisi kiva kehittyä kunnolla, mutta en onnistunut siinä tänäkään vuonna.

Jatkuvassa epäonnistumisessa on kuitenkin se etu, että oma ennätyskään ei vaadi kovin suurta onnistumista. Viime vuonna pääsin alle puolen metrin päähän ennätyskunnosta (kovan myötätuulen avittamana) pysymällä ehjänä kolme viikkoa kesäkuussa, vaikka kevät oli rikkonainen. Minulla on vahva luotto siihen, että tulevana kesänä pystyn vihdoin parantamaan kesällä 2018 heitettyä vanhaa ennätystäni!

Kausi alkaa siis kahdella Tour de Hammer osakilpailulla missä tavoittelen nousujohteista kilpailuheittämistä ja hyviä pisteitä kokonaiskilpailuun. Toukokuussa olisi sitten vielä tarkoituksena kiertää parit pikkukisat (mikäli Jyväskylän Motonet GP kilpailuun ei paikka aukea), vaikka fokus on vielä vahvasti harjoittelussa.

Kauden päätähtäin on tosiaan jo kesäkuun lopussa Vaasan Kalevan Kisoissa. Nämä ovat minulle uran toiset kotikisat, kun kesällä 2018 olin kirjoilla Jyväskylässä, kun kilpailut käytiin siellä. Ne ovat myös meikäläisen parhaat Kalevan kisat, joten odotan samanlaista kotikilpailuhurmosta tänä vuonna!

Pääkilpailun jälkeisinä viikonloppuina olisi heti tarjolla moukarikarnevaalit ja SFI mestaruuskisat. Näiden jälkeen ei ole hajuakaan missä kunnossa olen ja mihin kisoihin osallistun. Palataan siihen sitten syssymmällä.

Nyt fokusoin siihen, että saan tämän kropan miljoonatta kertaa parsittua heittokuntoon lyhyellä varoitusajalla. Tammelassa alle 60 metrinen olisi suuri pettymys, 60 – 62 metriä olisi tylsä perustulos, 62 – 64 metriä olisi hyvä tulos ja yli 64 metrinen olisi valtaisa positiivinen yllätys!

Näillä mennään!

Kausi 2024 voi alkaa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Miksi yleisurheilijat tekevät huipputuloksia pellolla?

Liettualainen junnutähti Mykolas Alekna heitti toissa yönä uuden kiekonheiton maailmanennätyksen tuulisella amerikkalaisella pellolla. Jurgen Schultin lähes 40 vuotta voimassa ollut edellinen ennätys sai siis vihdoin väistyä.

Jokainen, joka on joskus pitänyt miesten 2 kg limppua kädessä ymmärtää, että kyse on urheilullisesti älytön tulos. Tätä poskettoman kovaa historiallista hetkeä oli todistamassa kanssakilpailijat ja kourallinen lajinörttejä

Yleisurheilu on yksi maailman suurimmista urheilulajeista ja silti historiallisen kovat urheilusuoritukset tehdään pellolla ilman yleisöä! Onko tässä mitään järkeä?

Vastaan heti omaan kysymykseen: Pellolla heitetyt tulokset ovat itsestäänselvyys lajissa, missä ei valvota tuuliolosuhteita, vaikka niistä on valtava hyöty. Eli mitä kovempi tuuli sen parempi urheilutulos (toki tässäkin on pieniä poikkeuksia). Pitkiin heittoihin toki voisi teoriassa lisätä tuulirajoituksia (moukari ja keihäs myötätuulirajoitus. Kiekkoon vastatuulirajoitus), mutta se vaatisi jonkinlaisen dronen käyttöä millä voisi mitata tuulen kovuutta yläilmoissa. Tätä en itse kannata, mutta samalla pitää myöntää, että nykysäännöissä on pieniä ongelmia!

Ramonan heittopyhättö

”Peltokisaa” on hankala myydä!

Mykolas Aleknan kaltainen suoritus on todella hankalaa myydä isolle yleisölle, koska se vaatii avoimen kentän ilman häiritseviä stadionrakenteita sekä älyttömän olosuhteen. Kentällä pitää olla useampi rinki olosuhteen (myötä / vastatuulen) maksimoimiseksi. Tällaisissa olosuhteissa on vaikea luoda suurta yleisötapahtumaa. Miettikää esimerkiksi jos Usain Bolt olisi juossut maailmanennätyksiään pellon reunalla 26 katsojan edessäja kisaa oltais kuvattu riistakameralla. Voi olla, että tämä olisi vaikuttanut kyseisen herran maailmanlaajuiseen suosioon.

Onhan maailmassa toki tiettyjä stadioneita missä välillä tarjotaan kelpo olosuhteita, mutta se on tuurista kiinni, että osuuko se kisapäivälle (ja urheilijankin pitää olla huippukunnossa, sekä onnistua täydellisesti).

Karsintarajat nousevat kovemmiksi!

Arvokisojen karsintarajat asetetaan maailmantilaston mukaan. Kaikissa kolmessa pitkässä heittolajissa (kiekko, keihäs, moukari) varsin moni pääsee jossain vaiheessa kautta heittämään huippuolosuhteisiin pienellä paikkakunnalla ja näin ollen käytännössä pakottaa muitakin metsästämään näitä huipputuulia. Tuulirajoituksilla varustetut lajit (esim pikajuoksu, hypyt yms) eivät aiheuta vastaavaa tuulishoppailua. Toki monessa lajissa hakeudutaan korkealle pienemmän ilmanvastuksen perässä ja tämä johtaa vastaavaan ilmiöön.

Rahapalkinnot jaetaan epäreilusti!

Tämä näkökulma on oman pohdinnan tulos, eikä faktaa. WA on viime vuosina siirtynyt tulospistekeskeiseen yleisurheiluun ja joissain kisoissa jaetaan palkintorahojakin näiden perusteella. Pistetaulukko perustuu ainakin osittain kaikkien aikojen tilastoon ja näin ollen pitkissä heitoissa on rutkasti tuulituloksia, kun taas esim 100 metrin pisteet perustuvat pelkästään alle 2 m/s myötätuulituloksiin.

Tällä logiikalla on tyynessä kelissä helpompaa kerätä pisteitä pikajuoksussa pitkiin heittoihin verrattuna. Ja näin ollen pikajuoksijalla on myös etulyöntiasemassa, mikäli hän kilpailee rahasta heittäjää vastaan. Näin minä sen ainakin päättelisin. Saa kertoa, mikäli olen väärässä.

---

Siinä vähän pohdintaa tuuliin liittyen. Itsehän olen kolme vuotta putkeen heittänyt Kalevan Kisat rajan kovan myötätuulen ansiosta, joten en voi millään väittää vastustavani nykyisiä sääntöjä. Toki vastavuoroisesti kisa heikossa olosuhteessa harmittaa jo ennakkoon, koska se jättää niin paljon spekuloitavaa. Esimerkiksi oma ennätys (65,10 m) on heitetty käytännössä tyyneen keliin. Huippumyötäisiin sama heitto olisi voinut lentää 66 – 67 metriä (tuulen hyöty moukarissa: 2 m/s = n. 0,5 m 80 m heitossa).

Näitä 66 – 67 metrin heittoja lähdenkin tavoittelemaan tulevana kesänä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kausiennakko!

Tasan kuukauden päästä olisi aika aloittaa kilpailukausi Tammelan tour de hammer osakilpailussa! Ikkunan ulkopuolella puhaltaa talvimyrsky ja miehen kuntokin on pahemman kerran jäässä. Ulkoheittoja on takana alle 15 (parin kuukauden takaa) ja Vaasan ulkoheittopaikkojen valmistelu käyttökuntoon odottaa lämpimämpiä kelejä.

Tilanne on siis kaikin puolin hallinnassa!

Ulkoratakausi lähestyy!

Tuleva kilpailukausi on erikoinen tällaiselle kansallisen tason harrastelijalle. Mikäli en jonkun keskikovan suonenvedon seurauksena ylitä Pariisin olympiarajaa toukokuussa, niin tulen heittämään kauden pääkilpailun jo kesäkuun lopussa. Vaasan Kalevan Kisojen jälkeen on muutama muu suht merkittävä kilpailu peräkkäin, mutta heinäkuun loppupuolesta eteenpäin on periaatteessa ainoastaan pikkukisoja tarjolla.

Etupainoinen kilpailukalenteri luo pienimuotoisen stressimomentin, koska virheiden jälkeen on vielä suurempi kiire palata kuntoon. Karu esimerkki tästä on minun sairaalaseikkailuni kielen kanssa reilu kuukausi sitten yhdistettynä vatsatautiin pari viikkoa sitten. En ole näiden jälkeen vieläkään saavuttanut samanlaista irtiottokykyä kuulatesteissä mitä oli ennen kieliseikkailua. On sanomattakin selvä, että vastaava touhu toukokuussa olisi kohtalokasta.

Alustava suunnitelma kesäksi on kilpailla ahkerasti toukokuussa ja kesäkuun alussa. Yleensä pyrin saamaan vähintään seitsemän kilpailua alle ennen Kalevan Kisoja, jotta kisatuntuma olisi kunnossa. Tämä on periaatteessa mahdollista tänäkin vuonna, mikäli kaikki menee putkeen. Lähdetään kuitenkin kilpailu kerralla rakentamaan kautta Tammelasta.

Tavoite tulevalle kaudellehan on todella yksinkertainen: Parantaa ennätystäni reilusti (yli 65,10 m) ja samalla sijoittua Kalevan Kisoissa pistesijalle kuuden vuoden tauon jälkeen. Unelma toki olisi heittää urani pisintä heittoa kaikki moukarit mukaan lukien (68,04 m), tai jopa lähennellä 70 metriä. Tulosten ohella toivoisin yksinkertaisesti sitä, että saisin kilpailla ilman suurempia murheita.

Tällä hetkellä on vaikea sanoa missä kunnossa olen, mutta eiköhän se selviä, kunhan pääsee pihalle heittämään.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café