Kaksi kuukautta
on kulunut siitä, kun pistin kauden pakettiin. Kausi oli alusta loppuun melkoista
vuoristorataa. Tämä kausi vaati normaalia enemmän prosessointia, vaikka se
päättyikin uuteen ennätykseen. Nyt ollaan kuitenkin valmentajan kanssa päästy
vauhtiin. Harjoituskausi kohti kesää 2019 on alkanut. Tarina jatkuu!
Nuorempana
ylimenokausi tuntui pakkopullalta, eikä tehnyt mieli pitää taukoa ollenkaan.
Muutama viikkokin tuntui ikuisuudelta. Tänä syksynä tilanne oli toisin.
Kuukausi meni huomaamatta ohi, ilman minkäänlaisia hinkuja treenejä kohtaan.
Siihen toki auttoi Vaasasta hankittu sitkeä syys flunssa. Siinä ajassa
kuitenkin oli aikaa miettiä tätä koko touhua. Onko tässä mitään järkeä? Voiko
minusta ikinä tulla hyvää urheilijaa? Haluanko jatkaa?
Kuukauden
pohdinnan jälkeen vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin ovat: tuskin, ehkä ja KYLLÄ!
Ensinäkin
moukarinheitossa, tai urheilussa ylipäätään, ei ole mitään järkeä. Olisi
typerää väittää jotain muuta. Tähän lopputulemaan tulin jo siinä vaiheessa, kun
ensimmäiset välilevyongelmat iskivät ja piti pohtia niinkin syvällisiä asioita,
kuin elämän tarkoitusta, tai mitä vois tehdä, jos urheileminen ei onnistu.
Ei tarvinnut
paljon tuumailla, ennen kuin tajusi, että moukarinheitossa ei ole mitään järkeä.
Lyhyen jatko tuumailun jälkeen totesin, että urheilukin on täysin turhaa.
Seuraavaksi aloin pohtimaan asioita, missä olisi järkeä! Enpäs keksinyt yhtään
asiaa… Loppupeleissä kaikki on yhdentekevää, mutta urheilu on hauskaa! Kun minä
nyt satun olemaan niin etuoikeutetussa asemassa, että saan urheilla, niin olisi
tyhmää luopua siitä! Jonkinlaisella sisällöllähän tätä elämää pitää täyttää.
Urheilu ei mielestäni ole muita asioita typerämpää, mutta ei toki
fiksumpaakaan.
Voiko minusta ikinä
tulla hyvää urheilijaa? Ensinnäkin pitäisi määritellä mitä hyvä urheilija
tarkoittaa. Jonkun mielestä Kalevan Kisojen 8. sija riittää. Sen saavutuksen
eteen olen toki tehnyt kovaa työtä, mutta haluan silti olla vielä parempi. Minun
papereissani hyvä urheilija voi joka syksy istahtaa alas valmentajansa kanssa
ja suunnitella miten seuraavana vuonna voitetaan arvokisamitali. Se olisi aika
siisti tilanne. Siihen haluan pyrkiä. Harva ihminen on kuitenkaan siunattu
arvokisamitalistin geeniperimällä. Mutta on mahdotonta tietää ennen kuin on
kokeillut!
 |
| 2017 |
 |
| 2018 |
Uskallan
kuitenkin vielä unelmoida siitä, että minun fyysiset rajat eivät olisi
lähelläkään 65m. Perustan ajatukseni kahteen yllä olevaan kuvaan. Siinä näkee
minun kahden viime kauden yhteenvetoni. Huonostihan on mennyt, mutta silti olen
kehittynyt kummallakin kaudella. Sairauspäiviä (eli päiviä, jolloin olisi
pitänyt treenata) oli viime kaudella 52. Se on ihan järkyttävä määrä. Niitä
pitäisi vähentää reilusti alle parinkymmenen, niin voisi puhua onnistumisesta.
Heittomäärätkin
ovat ihan naurettavalla tasolla. Antaakseen kuvan teille, miten kaukana olen
normiharjoittelusta, niin voin paljastaa, että tulevana kautena yritän tuplata
viime kauden heittomäärää, mutta en silloinkaan pääse samoihin määriin mitä
kovimmat heittää.
Haluanko jatkaa?
No ehdottomasti! Viiden vuoden projektihan on vasta puolessa välissä. Syksyllä
2015 alkanut viimeinen yritys palata selkävaivoista on edennyt hyvin. Olenhan
minä kehittynyt lähes 10m lähtötasosta. Lopullinen tavoitehan on saada 10
parhaan kilpailun keskiarvoa yli 70m syksyyn 2020 mennessä. Sen perusteella
teen päätöksiä uran jatkosta.
Olen vuoden verran
vanhempi ja viisaampi! Virheistä olen ottanut oppia (tai ainakin yrittänyt...).
Usko tulevaan on kova. Jos näin heikolla tekemisellä heitän 65m, niin mitä
tapahtuu, jos alan tekemään asioita oikein?!
Tämä kausi on jo
nyt menestys viime vuoteen verrattuna. Silloin sairastuin samana päivänä, kun
piti aloittaa harjoittelu. Nyt olen jo harjoitellut yli kaksi viikkoa putkeen.
Toivottavasti jatkuu samalla kaavalla. Pitkä talvi edessä. Eiköhän tämä tästä!
Eteenpäin!
--
Niin vielä!
Seurani Sjundeå IF juhli 100-vuotisjuhliaan viikonloppuna. Ihan mukavat kekkerit,
vaikka puvun käyttäminen ei kuulu minun lempiharrastuksiini. Jatkan luonnollisesti
keltavihreissä väreissä myös ensi kaudella!