Pitkästä aikaa
ajattelin kirjoittaa vähän. Avasin kauden maanantaina. Olin nappaamassa
pronssia aluemestaruuskisoista. Hopea oli tarjolla, mutta siihen en pystynyt.
Tulokseni oli 61,83m. Huikea tulos! En olisi edes voinut toivoa parempaa alkua
kaudelle. Enkä olisi viime syksynä voinut uskoa, että noin paska tulos voi edes
tuntua onnistumiselta.
Talvi oli tunnetusti pikkuvaivojen sävyttämä. Jatkuvien ongelmien vuoksi en millään meinannut saada ehjiä harjoitusjaksoja. Viimeksi kirjoittelin maaliskuun keskivaiheilla. Silloin luulin, että ongelmat olisivat takanapäin ja että saisin mahdollisuuden harjoitella laadukkaasti pari kuukautta ennen kilpailukauden alkua. Toisin kävi. Onnistuin vielä hankkimaan kunnon kuumeilujakson, josta palautuminen kesti parisen viikkoa. Parhaimmillaan kehonlämpö nousi 39 asteeseen ja se veikin voimat suhteellisen tehokkaasti.
Kuumeilun
seurauksena petti myös pää. Tein urheilijan suurimman virheen. Annoin henkisesti
periksi. Totesin, että tavoitteet mitä asetin syksyllä eivät tule toteutumaan. Syy,
miksi olin tehnyt töitä katosi. Pidin vähän liian pitkään kiinni tavoitteestani
ja kun sitten huomaa, että enää ei pysty, niin henkinen pudotus on aika raju. Jotenkin
piti kuitenkin kerätä ajatuksia kasaan ja etsiä motivaatiota tekemistä kohtaan.
Flunssan laantuessa lähdin vitutuksessani salille ja onnistuin vielä totta kai hankkimaan
jonkun krampin alaselkään. Siitä sitten toivuttiin toiset pari viikkoa. Elettiin
huhtikuun loppua. Pääsin vihdoin ulos heittämään. Oma suorituskykyni riitti
50-53 metriin. Kauden tavoite oli 70m. Kaukana oltiin. Ihan helvetin kaukana…
Tavoitteena tälle
kaudelle oli siis nousta hyvälle kansalliselle tasolle eli periaatteessa
kymmenen parhaan joukkoon. Tämä olisi tarkoittanut 67-68m perustasoa ja kykyä
heittää yli 70m. Tämä olisi ollut tärkeää, koska silloin olisin päässyt pois
ylimääräisten moukaristien asemasta.
Kotimaisessa
yleisurheilussa on tilaa noin kymmenelle urheilijalle jokaista kenttälajia
kohden. Kalevan Kisojen finaaliin pääsee kymmenen parasta. Moukarikarnevaalien
pääkisaan otetaan kymmenen heittäjää. Motonet GP-kisoihin otetaan 8-10
heittäjää. Olisin halunnut päästää sellaiseen asemaan, että näihin hauskoihin
kisoihin olisi ollut selvä pääsy. Nyt kun en ole tarvittavalla tasolla, joudun
aina toivomaan vastustajien poisjääntiä, jotta itse pääsen osallistumaan
kisoihin. Tämä oli tilanne joka kisassa viime vuonna ja siitä halusin päästää
eroon. Siksi halusin nostaa perustasoani. En kuitenkaan onnistunut. Mielekkyyden
säilyttämiseksi oli pakko muuttaa tavoitettani.
Tällä hetkellä
kaikki tekeminen tähtää Kalevan Kisoihin. Haluan olla maksimaalisessa kunnossa,
kun Jyväskylän Harjulla aletaan jakamaan finaalipaikkoja heinäkuun
loppupuolella. Talvella en saanut tehtyä haluamiani treenejä. Siksi joudun
käyttämää kesäkuuta hyväkseen treenikuukautena. Tarkoituksena ei ole hakea
kovaa tulosta ennen juhannusta, vaan vasta sen jälkeen aletaan toivottavasti
virittämään konetta iskuun. Vielä rakennetaan pohjaa, jotta olisi edes jotain,
mistä ottaa sitä iskua.
Tilanne näyttää
kuitenkin suhteellisen valoisalta tällä hetkellä. Kuukausi sitten tosiaan
pyörin 50m nurkilla treeneissä. Toissapäivän kisoissa heitin melkein 62m ja
eväitä oli jopa pidempiin kaariin. Ollaan valmentajan kanssa löydetty
harjoitusrytmi joka toimii ihan hiton hyvin. Kolme päivää treeniä ja yksi lepopäivä
päälle. Tuntuu, että jokainen lepopäivä antaa metrin lisää suorituskykyä. Etenkin tekniikka tuntuu todella hyvältä. Heittoymmärrys on kehittynyt valtavasti talven aikana ja pystyn jo melkein siirtämään uusia oivalluksiani heittoon!
Tekeminen on jälleen kerran hauskaa.
Avauskisan tulos
oli tosiaan hyvä vajaa kuuskakkonen. Se antoi toivoa tulevaan! Uskon kykeneväni
rakentamaan kuntoa, joka antaa mahdollisuuden heittää vähintään yli 65m Kalevan
Kisojen karsinnassa! Tämä tarkoittaisi uutta ennätystä. Ylimääräisenä moukaristina oma ennätys ei kuitenkaan takaa finaalipaikkaa. Loppukilpailuun pääsy on
kuitenkin ainoa tavoite. Haluan sinne! Olen karsiutunut kahdesti, eikä se
kovinkaan hauskaa ole. Joku epäonnistuu kuitenkin (valitettavasti) aina
karsinnassa. Kun tämä tapahtuu, aion olla ensimmäisenä paikalla saavuttamassa
tavoitettani!
Kilpailen
seuraavan kerran sunnuntaina Leppävaarassa! Tavoitteena löytää kisavarmuus ja
parantaa kauden parasta. Onnistuminen on todennäköistä!
Eteenpäin!