Keskinkertaista
kevättalven jatkoa kaikille. Viime päivityksestä onkin vierähtänyt reilusti yli
kuukausi. Ne, jotka ovat seuranneet touhuani vähän pidempään tietää, että pitkä
tauko voi tarkoittaa kahta asiaa. Joko olen lopettanut heittämisen kokonaan,
tai sitten ei vaan kulje. Nyt on onneksi kyse jälkimmäisestä. Tässä tuleekin
pieni kertomus siitä, mitä tapahtui Teneriffan leirin jälkeen…
Eli Teneriffalla
jo sain jonkun vatsataudin. Se ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman päivän,
ennen kuin pystyi jotenkin palaamaan treenin pariin. Luulin, että se oli hoidettu
alta pois eikä enää tulisi vaivaamaan.
Suomessa
kuitenkin ruoka ei ihan maistunut. Pystyin kuitenkin syömään jollain tavalla ja
tein vähän treeniäkin. Viikon jälkeen tilanne pahentui erittäin pahaksi ja
syöminen meni lähes mahdottomaksi. Veden juominenkin oli tuskaista. Pientä
lämpöä. Oksenteluakin oli.
Viikko siinä meni
itsesäälin syövereissä, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Treenistä pystyi
vain haaveilemaan ja moukarinheiton talvi SM-kisatkin jäivät väliin.
Tutkimuksia tehtiin, mutta mitään ei löytynyt.
Viikon jälkeen
sain sellaisen lääkityksen, jonka avulla pystyi jotenkin syömään ja siitä se
olo sitten alkoi hiukan kohentumaan. Kesti kuitenkin päiviä ennen kuin energiat
palautuivat siedättävälle tasolle ja pääsin treenikuntoon.
Nyt olen
kuitenkin päässyt reilut pari viikkoa tekemään jotenkin järkevää toimintaa. Hiukan
ottaa kuitenkin pannuun, kun koko talvi on treenimielessä ollut pelkkää pään
seinään hakkaamista. Marraskuussa aloiteltiin kuumeilusta, joka siirtyi
pitkittyneeseen SI-nivelkipuun. Nyt kun ne ovat hallinnassa tulikin tämä
vatsatauti. Olin odottanut, että tästä treenitalvesta olisi tullut hyvä, mutta
toisin kävi.
Treenejä on
jäänyt paljon tekemättä. Voima-arvot eivät ole sillä tasolla millä haluaisin ja
muutenkin olen joutunut tekemään aivan liian paljon kompromisseja. Ensi kesän
tavoitteet ovat kovat ja niiden saavuttaminen ei tällä hetkellä näytä kovinkaan
todennäköiseltä…
Olen kuitenkin
erittäin tyytyväinen siihen, miten minun tekniikkani on kehittynyt. Kokonaisuus
ei ole vieläkään erikoinen, mutta ymmärrykseni moukarinheitosta on silti
parantunut talven aikana. Moukaritekniikkaa ei voi oppia. Se on jatkuva
prosessi. Koko ajan löytää uusia ulottuvuuksia, joita voisi viilata. Olen nyt
heittänyt moukaria 13 vuotta, enkä vieläkään koe osaavani lajia tarpeeksi
hyvin. Siksi tämä laji onkin mielenkiintoinen.
Yhteenvetona voi
siis todeta, että tämä harjoituskausi on tähän mennessä mennyt päin mäntyä.
Olen kuitenkin jollain tasolla pystynyt treenaamaan, joten toivon vielä, että
pystyisin pelastamaan osan tulevasta kilpailukaudesta. Nyt pitäisi vaan hommat saada
kulkemaan, jotta se onnistuisi!
Eteenpäin!
P.S. Kalevan
Kisojen facebookissa on käynnissä arvonta, jossa jaossa on kaksi aluelippua
ensi kesän yleisurheiluspektaakkeliin! Kannattaa osallistua, niin näkee
moukarinheittoa (ja muita lajeja) paikan päältä! KLIKKAA LINKKIÄ
P.S.S. Svenska YLE
kävi äskettäin tutustumassa meidän kotitilallemme rakennettuun moukarihalliin.
Nyt on pakkoruotsille käyttöä, koska artikkeli on kirjoitettu toisella
kotimaisella. Mycket nöje!