Doping ongelman poistaminen tuhoaisi urheilun!

Kansainvälinen yleisurheilu on kriisissä. Ei. Korjaan. Kansainvälinen yleisurheilu on ollut jo pitkään kriisissä, me emme vaan ole olleet siitä tietoisia. Korruptiota IAAF:ssä. Venäjällä valtiojohtoinen dopingjärjestelmä?! Pelkään että kaikki ei ole vielä kerrottu. Toivon että joku saisi kaikki roistot kiinni. Sitä odotellessa!

Eilinen uutinen Venäjän dopingkulttuurissa herätti normaalin, kiihkeän, dopingkeskustelun. Tällainen syntyy aina, eri medioiden keskustelupalstoilla, kun tulee uusia dopinguutisia. Siihen kuuluu monta mielipidettä, mutta muutamia samantyyppisiä toistuvat lähes aina. Ne ovat:

”Ei tullut yllätyksenä”

”Kaikkihan käyttää”

”Doping pitäisi sallita”

Ensimmäinen väite on valitettavasti liian arkinen yleisurheilussa. Minun on myönnettävä, että kun kuulin et WADA tulee julkaisemaan tutkimustaan, niin odotin jotain pahaa. Olin lähes varma että uutinen on negatiivinen (tai positiivinen: dopingnäyte?!). Näin ei saisi olla. Doping uutinen pitäisi, ihannemaailmassa, aina olla yllätys. Vasta silloin olemme saanet suurimmat rosvot kiinni!

Toinen väite on yhtä tavallinen. Tätä kuulee liian usein. Se ei tosin pidä paikkaansa, mutta kertoo samalla valitettavasti ihmisten asenteesta huippu urheilijoita kohtaan. ”Kaikki käyttää”-keskustelua, on vaikeaa käydä asiallisesti, koska siitä tulee väkisin juupas/eipäs tapaista väittelemistä.

Kolmas väite on syy miksi kirjoitan tätä tekstiä. Moni on sitä mieltä, että koska doping ongelmaa ei saada kuriin, niin kaikkea pitäisi sallia. Tätä väitettä en ymmärrä. En sitten millään. Haluaisin saada perustelut kaikilta jotka väittävät näin. Miksi haluatte sallia dopingin? Seuraavaksi meinasin kertoa miksi se on omasta mielestäni huono idea.

Eli seuraavaksi vähän pohdiskelua dopingista!

Aloitetaan helpolla toteamuksella. Dopingin käyttö on väärin, koska se on kielletty säännöissä, piste. Eli se on sääntö, ihan samalla tavalla kuin vilppilähtökin on kielletty, niin WADA on kieltänyt joidenkin aineiden käytön. Helppoa.

Toinen toteamus. Kun lukee yleisiä kommentteja, Matti Meikäläiseltä, niin saa kuvan että heillä on aika vajaa näkemys siitä, mikä doping oikein on. Tuntuu siltä että moni luulee että doping on tietty aine jonka voi ottaa, ja mitä enemmän sitä ottaa sen paremmaksi urheilijaksi tulee. Tämähän olisi todella kätevää, sekä urheilijoille että WADA:lle. Käyttäjä voisi vaan annostella, apteekin hyllyltä (C-vitamiinien vierestä) löytyvän Doping-nimisen aineen, sen mukaan miten hyväksi hän haluaisi tulla. Ja samalla tavalla WADA testaisi vaan yhtä ainetta. Helppoa. Näinhän ei kuitenkaan ole.

Kun selaa WADA:n kiellettyjen aineiden listaa niin huomaa että suurin osa lääkkeistä ovat sallittuja, mutta jotkut kiellettyjä. Oma ”suosikkiesimerkkini” on Finrexin. Se on sallittu, mutta tutkinnan olla oleva lääkeaine. Ja nyt puhutaan vaaleanpunaisesta flunssajuomasta. Käsi pystyyn kaikki, jotka näkevät Lance Armstrongia juomassa vaaleanpunaista teetä, kun mietitte hänen douppaamistaan? Tuskinpa moni. Toki, nythän Finrexin ei ole vielä ainakaan kielletty, mutta esimerkiksi jotkut tavalliset yskänlääkkeet ovat. Finrexin on kuitenkin tutkinnan alla, mikä kertoo siitä miten laaja kiellettyjen aineiden lista on.

”Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä”

Toi on siis virallinen selitys siitä mitä doping on. Ja se on myöskin totta että helpoin tapa poistaa dopingongelmaa on sallimalla kaikki aineet ja menetelmät. Kosko jos ei ole olemassa säännöissä kiellettyjä aineita, niin silloin on mahdotonta käyttää kiellettyjä aineita. Helppoa! Näin ei kuitenkaan pitäisi missään nimessä tehdä. Kerronpa miksi.

Dopingvalvontaa selitetään sillä että halutaan taata kaikille urheilijoille tasavertaiset mahdollisuudet menestyä. Ajatuksena hieno, mutta tämähän ei pidä paikkansa. Ensinnäkin, kaikilla urheilijoilla on eri mahdollisuudet tulla hyviksi. Siihen vaikuttaa monta tekijää: geenit, olosuhteet, saatavilla oleva lajitietietämys, nimetäkseni muutaman. Eli ajatus tasavertaisuudesta on sinänsä hyvä, mutta periaatteessa kyse on vain tyhjistä sanoista. Urheilu olisi yhtä tasavertainen jos kaikki aineet olisivat sallittuja. He joilla olisi isommat resurssit pärjäisivät silloinkin paremmin koska niillä olisi varaa laadukkaampaan lääkitykseen. Eli dopingtestauksen poistaminen ei oman näkemykseni mukaan tekisi urheilusta yhtä sen epäreilumman/reilumman mitä se jo on. Mutta sallimalla kaikkia aineita tuhoaisimme kuitenkin huippuurheilumme! Tästä olen ihan varma!

Ihmiselle hyvä terveys on tärkeä. Näin myös WADAlle. Urheilijoiden terveys on myöskin suuri syy miksi doping on kielletty. Tämä on myöskin se syy miksi en missään nimessä näe että dopingia pitäisi sallia. Toki, urheilu ei ole tänäkään päivänä 100% terveellistä. Loukkaantumiset ovat liian monelle arkipäivää. Se on kuitenkin niin että ”pieni” kipu on todella pieni vaiva siihen verrattuna mitä kovimmat lääkeaineet voivat tehdä urheilijalle. WADA yrittää testauksellaan suojella urheilijoita! Se yrittää varmistaa sen että voittaakseen kultamitalin sinun ei tarvitse ottaa liian suuria terveydellisiä riskejä. Jos joku ei pidä tätä terveellistä osaa tärkeänä, voitte vaikka kysyä mielipidettä Andreas Kriegeriltä!

Andreas Krieger on entinen kuulantyöntäjä. Hän on työntänyt niinkin pitkälle kuin 21,10m. Hän on Euroopan mestari. Sen lisäksi hän on ottanut kolme arvokisamitalia hallissa. Andreaksella on taustallaan hieno urheilu ura. Hänen tarinastaan löytyy kuitenkin pieni ”MUTTA”. Hän työnsi ennätyksensä 4kg kuulalla, ja hänen nimensä oli silloin Heidi.

Heidi Krieger sai jo nuoressa iässä ottaa osaa DDR:än järjestelmälliseen dopingohjelmaan. Steroideja pumpattiin urheilijoihin enemmän kuin laki sallii. Tämä johti siihen että hänen lopulta oli pakko vaihtaa sukupuoltaan mieheksi, koska steroidien vuoksi hänen elimistönsä oli valmiiksi jo niin muunneltu. Andreas ”Heidi” Krieger on vaan yksi esimerkki siitä mihin Dopingin salliminen johtaisi.

En usko että urheilu pystyisi pitämään yllään suurta suosiotaan jos doping sallittaisiin totaalisesti. Se johtaisi siihen että kultamitalin metsästys muuttuisi oikeasti hengenvaaralliseksi. Uskon että tämän päivän lääketieteellisillä tiedoilla voitaisiin saada paljon parempia urheilijoita aikaan mitä esim. DDR sai. Ja jos lääkärit eivät joutuisi tekemään työtään piilossa WADA:lta, vaan olisivat vapaita auttamaan urheilijoita maksimaaliseen suoritukseen, niin meillä olisi katastrofi käsissämme.

Kovien aineiden sivuvaikutukset ovat hurjia. En ole ekspertti, joten en tiedä tasan tarkkaan mihin kaikkien aineiden salliminen johtaisi. Mutta naisten urheilussa mentäisiin varmaan siihen että mitalin ottamiseksi vaaditaan jopa kovempia uhrauksia mitä Heidi Krieger joutui kokemaan. Kuolemat olisivat myös luultavasti monen kohtalo kun annostus riistäytyisi käsistä. Minä en halua elää tällaisessa urheilumaailmassa.

Olen varma siitä että en olisi urheilija jos ei olisi olemassa lääketieteellisiä rajoituksia, eli dopingtestausta. Enkä usko että huippu urheilu kestäisi sitä. Siitä tulisi liian vaarallista. Urheilu ei luultavasti kuolisi pois. Mutta huippu urheilun kansainvälinen suosio romahtaisi. Luulen et aika moni vanhempi kieltäisi lastaan urheilun aloittamista. Luulen että aika monen suojelusvaisto ei sallisi niitä uhrauksia mitä sellainen urheilu vaatisi! Toivon että dopingia ei koskaan sallita!!

En myöskään usko että vilpin tekeminen loppuisi vaikka doping sallittaisiin. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia että he ovat valmiita tekemään mitä vaan jotta menestyisivät. En tiedä millä tavalla voisi saada kiellettyä etua muihin jos doping sallitaan, mutta kai nyt joku roisto keksii senkin keinon?

WADA tekee arvokasta työtä. Tämä Venäjän tapaus on todiste siitä. Toivon että jatkavat samalla linjalla. Toivon että he eivät vaan tutki ns. ”pahoja” maita, van tutkivat kaikkia maita samalla tavalla miten he nyt ovat tutkineet Venäjän (Myös Suomea)! Doping (ja vilppi) ei tule koskaan häviämään urheilun areenoilta, emmekä koskaan saa kaikkia käyttäjiä kiinni. Mutta niin kauan kun WADA tekee työtään mahdollisimman hyvin, niin huippuurheilulla on mahdollisuus säilyttää uskottavuutensa!

----

Tämä oli oma näkemykseni dopingin sallimisesta. Jos sinulla on erilainen mielipide niin voi kirjoittaa sen kommentteihin. Olisi mielenkiintoista saada vähän perusteluita heiltä jotka haluavat sallia dopingin. Jos olet yksi heistä niin voit vapaasti kertoa. Tämähän on vain omaa pohdiskeluani, joten voin jopa olla väärässä, vaikka se on todella epätodennäköistä!

Viisikymmentäseitsemän

Kuusitoistavuotiaana moukarointi oli helppoa. Luulin osaavani tekniikkaa. Luulin tietäväni harjoittelemisesta jotain. Luulin että nousukiito jatkuisi monta vuotta eteenpäin.

Kuusitoistavuotiaana heitin tuloksen 65,92m. Se oli, ja on hyvä tulos sen ikäiselle.

Kuusitoistavuotiaana pääsin nuorten maajoukkuerinkiin. Luulin että tästä ei oikeat edustustehtävät enää ole kaukana.

Kuusitoistavuotiaana heitin yli 50m miesten välineellä. Se on myös hyvä tulos sen ikäiselle. Luulin silloin että 57m, miesten A luokan tulos, olisi helppo saavuttaa joko seuraavana, tai sitä seuraavana vuotena. En pitänyt sitä edes tavoitteena.

Asiat kuitenkin muuttuvat. Seitsemäntoistavuotiaana heitin kerran seiskaa, tulos 48,83m. OHO, ei se ollutkaan niin helppoa. Kahdeksantoistavuotiaana en heittänyt ollenkaan koska olin rikkonut selkääni. Viime kaudella heitin kaksi kilpailua miesten välineellä. Paras tulos 56,76m. Toisessa kilpailussa heitin myös päälle 56. Se tavoiteltu 57 ei ollut enää kaukana!

Tiesin että hyvällä talviharjoittelulla voin tehdä itsestäni 60m moukaristin. Siinä ei pitäisi olla ongelmia. Mutta asiat, kuten ehkä tiedätte, eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan.. Kesän alussa en ollut vielä heittänyt heittoakaan Joulukuusta lähtien. Ekat seiskat lensivät ilmoille vasta kesäkuun puolivälissä. Aluksi tuntui toivottomalta. Heitoissa oli yksi ongelma, ne eivät lentäneet tarpeeksi pitkälle.

Ekassa kilpailussa en tiennyt mitä tehnyt. Ringissä olin kuin päätön kana liukkaalla jäällä. Tuntuma oli kateissa, silti moukari lensi tulokseen 56,01m. Silloin luulin että 57m tulisi heittämällä (No.. Heittämällähän näitä tuloksia tehdään, mutta pointti oli että luulin se tulisi helposti ;).. anteeks.. )

Jälleen kerran olin väärässä. 57m ei tullutkaan helposti. Kilpailu toisensa jälkeen pyörin 55m nurkilla, joskus sain moukarin viskottua yli 56, mutta ei koskaan 57m.. Ennen eilistä kilpailua kymmenen parhaan tulokseni keskiarvo oli 56,22m.. Siis vain 78cm tavoiterajasta. Tasaisuus alkoi käydä hermoille..

Mutta sitten. Legendaarisessa Helsingin Moukaripörssissä, vaikean (selkäkivuliaan) päivän jälkeen, onnistuin! Toisella kierroksella sain palloa kiihtymään (HUOM. Kiihtyminen ei ehkä näy ulkopuoliselle, koska se on niin pientä minun heitoissa, mutta voin vannoa että sitä oli!). Heitto tuntui varmalta (Omalla mittakaavallani). Loppuvedon jälkeen sain sen tunteen minkä moukaristi hakee. Onnistuneen heiton hyvänolontunteen. Se on hieno tunne. Ihan niin kuin ihminen olisi tehty moukaristiksi. Keholla on oma järjestelmä joka kertoo milloin on hyvä heitto. Siihen kuuluu hyvä fiilis ja kova karjahdus. Moukari laskeutui maahan. Aika lähellä 60m viivaa. SIIS 60M VIIVAA!!! Kädet ilmaan! Se oli siinä!! Tulos: 59,10! Ei se ollut edes vaikeaa!!

Noniin. Ylitin 57m. Hienoa, mutta hehkutus sikseen ja nyt pistetään faktoja pöytään. Minun ikäiset heittää kotimassa 5-10m pidemmälle kuin mitä minä heitän. MM-finaalissa oli tänä vuonna minun ikäinen, eli hän on minua todella paljon parempi. Olen auttamattomasti muiden perässä. Harva hyvä heittäjä on heittänyt näin huonosti parikymppisenä.

Totuus on kuitenkin se että en voita mitään vaan vertaamalla nykytilannettani muihin. Minun pitää vaan tiedostaa, miksi en heitä pitkälle. Sen tiedostan ja siksi uskon että tule saavuttamaan muut!

En ole tyytyväinen itse tulokseen. Mutta iloitsen sitä silti. Monen vuoden jälkeen sain hyvän olon tunteen moukarinheitosta. Siis en vaan sellaisen ”tää oli ihan kivaa”-fiiliksen vaan ”JUMALAUTA OLEN HELVETIN ILOINEN”-fiiliksen.  Pitkästä aikaa ei harmittanut kilpailun jälkeen. Tämä on todella harvinaista ja nämä hetket ovat hienoja. En ole tyytyväinen, sitä ei saa olla! Olisin halunnut heittää yli 60m, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Tärkein on kuitenkin se että sain todisteen siitä miksi moukaroin! Urheilen näiden tunteiden takia. Onnistumisen tunteen tavoittelu on hienoa. Ja kun sen saavuttaa, se on entistä hienompaa. Onnistumisia ei saa tulla liian usein. Tavoitteet pitää olla niin korkealla että onnistumisen tunteeseen ei kyllästy. Viimeksi kun olin näin iloinen, kilpailun jälkeen, oli tekstin alussa mainitun 65,92m heiton jälkeen! Silloin olin kuusitoistavuotias, enkä tiennyt urheilusta mitään. Nyt tiedän jo yhden asian. Ja se on se että tiedän todella vähän urheilusta, mutta yritän oppia koko ajan!

En tiedä milloin tuleen kokemaan tämän fiiliksen uudelleen, mutta odotan sitä innolla!! Olkoon sitten että kestää vuosia. Onnistumista kannattaa odottaa!

Siteeraan yhtä legendaarista avaruudessakin käynyttä: (Muutan lausuntoa pikkasen niin et se sopii paremmin tähän kontekstiin!)

”A small step for a hammer thrower, not really a step at all for mankind”

Eteenpäin!

Unelma: Kuusi heittoa!

Hieno viikonloppu on alkamassa. Tulen pääsemään seuraamaan laatumoukarinheittoa paikanpäältä. Tulen näkemään kun lupaavat heittäjät heittävät pitkälle. Itse en tule heittämään niin pitkälle, mutta tulen silti olemaan mukana!  Tulen siis osallistumaan nuorten SM-kisoihin!

Jälleen kerran on siis SM-kisojen aika. Se on vuoden tärkein kilpailu, ainakin minulle (vielä..). Tänä vuona 22-vuotiaiden SM kilpailut järjestetään Lahdessa, ja oma kilpailuni on Lauantaina klo. 11:00!

SM-kisoissa olen monta kertaa taistellut ihan tosissani mitaleista. Olen monta kertaa ollut lähellä ottaa sen arvokkaan metallilevyn, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tänä vuonna olen kuitenkin ihan uuden tilanteen edessä. Tänä vuonna en taistele mitaleista. Tänä vuona taistelen luvasta saada heittää kuusi heittoa! En ole koskaan ollut näin huono (verrattuna muihin) lähdettäessä taistelemaan SM-kisoihin!

Tällä kertaa taistelen siis kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä.  Tämä ei tule olemaan helppoa. Sattuneesta syystä, olen ilmoittautuneista 11. paras (kolmanneksi huonoin). Se että nousisin kahdeksan parhaan joukkoon, ei ole edes omissa käsissäni.

Ilmoittautuneet:

1. Jesse Lehto, 71.89m          

2. Tommi Remes, 70.05m          

3. Markus Kokkonen, 69.41m          

4. Ilmari Lahtinen, 68.34m              

5. Waltteri Lahtinen, 64.96m           

6. Henri Liipola, 64.94m          

7. Risto Kauppinen, 63.33m          

8. Joni Syrjälä, 63.05m

-------------------------------------              

9. Arttu Väänänen, 59.03m         

10. Simon Solvin, 58.58m           

11. Fredrik Fröberg, 56.57m          

12. Jani Pihkanen, 54.20m          

13. Antti Rinta-Aho, 53.22m       

Tavoitteeni on selvä. Viivan alapuolella olevat on voitettava. Luulen että minulla on rahkeita parantaa ennätystäni (56,76m) reilusti, ja sen uskon riittävän Väänäsen ja Solvinin lyömiseen. Sen jälkeen on toivottava että joku viivan yläpuolella olevista epäonnistuu. Toki, en toivo epäonnistumista kenellekään, mutta aina sattuu ja tapahtuu kisoissa. Ja jos joku epäonnistuu, niin haluan olla se ensimmäinen joka hyötyy siitä. Jos käy niin että kaikki onnistuvat niin tavoitteeni on 9. tila. Kuulostaa surulliselta, mutta tilanne nyt vaan on mikä on..

Tulen kuitenkin nauttimaan kilpailemisesta. Kilpaileminen on aina kivaa! Nyt on myöhäistä parannella kuntoa. Herkistelyn kautta haen parhaan mahdollisen terän esille. Nyt lähden vaan taistelemaan niin hyvin kuin mahdollista! Vasta ensi kaudella, hyvän harjoituskauden jälkeen, tulen sitten oikeasti kilpailemaan hyvistä sijoituksista SM-kisoissa!   

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia jotka jakoivat edellisen tekstini: Raaseporin yleisurheilukentän käyttö EHDOTTOMASTI kielletty!! Yleensä nämä blogipäivitykset keräävät n. 100 klikkausta. Tämä keräsi 3500! Se johti myös lyhyeen haastatteluun Etelä Uusimaa lehdessä (yllä oleva kuva). Oli kiva nähdä että teksti alkoi levitä. Toivon että tekstistä ei ainakaan ollut haittaa moukarinheittäjille. Toivon myös, vieläkin, että moukarinheittäjien arvostus nousisi lähivuosina!!  

Raaseporin yleisurheilukentän käyttö EHDOTTOMASTI kielletty!!!

Kalevan kisat oli hieno tapahtuma moukarinheittäjille. Porissa nähtiin kuinka moukaria heitettiin stadionolosuhteissa, ja hyvinhän se meni. En usko ett kukaan suuttunut siitä että moukarinheittäjiä oli päästetty sisäkentälle, kaikkien muiden urheilijoiden joukkoon. Niin kuin pitääkin.

Moukarinheittäjien normaali kohtelu iskeytyi kuitenkin valitettavasti päin naamaa heti Kalevan kisojen päätyttyä. Vaikkakin se on omasta mielestäni itsestäänselvyys, niin joidenkin mielestä moukarinheitto ei kuulu Yleisurheilukentille. Tämä on valitettavaa, ja se johtaa siihen että moukarinheittäjiä, ympäri maailmaa, kärsii siitä että arvostus on liian alhainen. Esimerkkinä voi sanoa että moukarinheitto ei kuulu Timanttiliiga ohjelmaan. En tiedä miksi, mutta näin se vain on, valitettavasti.. Toisena esimerkkinä voi ottaa se normaali häätäminen hiekkakentille joka tapahtuu Suomessa liian usein. Ja hiekkakenttä tulee olemaan tämän tekstin punainen lanka..

Huomenna järjestetään Aluemestaruuskisat Karjaalla. Olette varmaan jo arvanneet missä kisojen moukarikilpailu heitetään.. Hiekkakentällä tietenkin. Tämä tapaus on kuitenkin astetta surullisempi. Järjestävä seura, IF Raseborg, haluaisi järjestää moukarikilpailun yleisurheilukentällä. Aikataulu on kerrankin laadittu niin että moukari olisi kesken kisojen (ei tuntia ennen kuten joskus on tapahtunut), ja se olisi myös päivän ainoa pitkä heittolaji, joten mahtuisi hyvin aikataulullisesti kentälle. SUL on sitä mieltä että kisoja pitää järjestää yleisurheilukentällä. Harvoin on asiat järjestetty näin hyvin moukarinheittäjille! Silti heitetään hiekkakentällä.. Miksi? No siksi että yhden tahon mielestä moukarinheittäjien syrjiminen on ihan OK! Se taho joka estää heittämisen on Raaseporin kaupunki..

IF Raseborg on kyllä ennenkin järjestänyt moukarikisoja Karjaan keskuskentällä. Tähtikisoissa on ollut moukari mukana lajiohjelmassa. Tämä on ollut hieno asia. Olen kuitenkin ymmärtänyt että tämä ei ole ollut Kaupungin mielestä yhtä hienoa…

Sain jo heinäkuun alussa tietää että kaupunki on jyrkästi sitä mieltä että moukarinheittäjiä pitää syrjiä! Järjestävä seura yritti kuitenkin vielä hoitaa asian kuntoon, mutta vaikeatahan se on kun yksi toisensa jälkeen päätöksentekijöistä lähti kesälomalle heti päätöksenteon jälkeen. Tarkistin pari viikkoa sitten järjestäjien kanssa mikä tilanne oli, ja eihän se ollut muuttunut miksikään, koska ne jotka asiaa pystyi vaikuttamaan, olivat lomalla. Tämän viikon alussa loman piti kuitenkin loppua, ja päätin että soitan itse kaupungille ja tarkistan tilannetta.

Tiedän kuka on viimekädessä tehnyt päätöksen, ja kysyin hänen perään. Sattuipa niin sopivasti että kyseinen mies on vieläkin lomalla ja palaa vasta ensi viikolla töihin. Ja kun ihminen on lomalla, niin hänen kanssaan ei saa puhua (yritin kysellä puhelinnumeroa, mutta sitä ei annettu). Sain kuitenkin puhua yhden naisen kanssa. Hän oli todella päättäväinen siitä että moukaria ei saa heittää kentällä koska siitä on kaupungissa päätetty. Yritin kuitenkin kertoa/kysyä et eikö sitä päätöstä vois mitenkään muuttaa?! Kyllä, se oli ehkä mahdollista. Mutta jotta se onnistuisi, niin minun pitäisi soittaa hänelle joka on lomalla, ja se olisi mahdollista vasta ensi tiistaina. Yritin siinä sitten selitellä että enhän minä voi ensi tiistaina kysyä lupaa siitä että saanko heittää moukaria huomenna. Tämän asian kyseinen nainen lopulta ymmärsi, mutta ei hän silti pystynyt tekemään asialle mitään, joten hän lähetti minut eteenpäin kaupungin hierarkiassa.

Nyt sain puhua toisen naisen kanssa. Tämä kyseinen nainen sattui olemaan lomalla olevan (ja typerän päätöksen tehneen) miehen sijainen. Jälleen kerran esitin saman kysymyksen: että eikös tätä päätöstä voisi muuttaa? Se oli kuitenkin mahdotonta, koska hän ei saanut sijaisena muuttaa jo tehtyjä päätöksiä.. Asia oli harvinaisen selvä, joten kysyin että kenen kanssa pitää puhua jos haluaa saada muutosta päätökseen. Sain numeron tämän naisen (ja lomalla olevan miehen) esimiehelle.

Soitinpa sitten esimiehelle ja kerroin saman tarinan minkä minä olin kertonut kahdelle edellisellä. Sain kuitenkin tietää että hän ei voinut esimiehenä muuttaa sellaisia päätöksiä jotka hänen alaiset olivat tehneet. Ei auttanut edes vaikka yritin selitellä että se vaatisi vain kolme puhelua. Yks päätöksentekijälle missä hän kertoisi että nyt muutetaan päätöstä. Toinen puhelu jollekin joka saisi työkseen torstai iltana/perjantai aamuna täyttää moukarikuoppia. Ja kolmas puhelu menisi IF Raseborgille jotta he tietäisivät ilouutisen, että nyt heitetään moukaria Karjaan keskuskentällä. Tämä ei kuitenkaan millään onnistunut vaan hän ei kerta kaikkiaan pystynyt tekemään asialle yhtään mitään.. Sen hän kyllä sanoi että asiasta olisi pitänyt keskustella aikaisemmin.. Kuten kerroin alussa niin jo kesäkuun loppupuolella IF Raseborg oli yrittänyt keskustella asiasta, tuloksetta koska lomat alkoivat.. Ja nyt oli jo liian myöhäistä.. Kysyin kuitenkin vielä et oliko vielä mahdollista löytää Raaseporista jonkun joka voisi muuttaa päätöstä. Löytyi kyllä.. Kaupunginjohtaja!

Tässä kohtaa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi. Jos urheilija joutuu soittamaan kaupunginjohtajalle, jotta hän saisi luvan harrastaa omaa lajiaan omalla suorituspaikallaan, niin viimeistään silloin ymmärtää että urehilija ei ole tervetullut. Aloin jo itsekseni miettiä että monenko soiton päässä on se tilanne että istun puhumassa Sauli Niinistön kanssa.. Olinhan minä koko ajan puhunut arvovaltaisemman päättäjän kanssa, niin eihän Tasavallan presidenttikään voinut olla enää kaukana..

Kolmen puhelun jälkeen tuli siis selväksi että moukaria ei saa heittää yleisurheilukentällä. Yritin kuitenkin myös udella järkevää syytä päätökselle. Mitään järkevää vastausta en saanut, mutta sain kyllä kuulla saman vanhan selityksen, minkä olen kuullut jo liian monta kertaa, miksi moukaria pitää syrjiä: Jalkapallokenttä menee rikki...

Tämä on ehkä yks köyhimmistä selityksistä mitä kukaan voi keksiä. Se on toki totta että jos 7,26kg/4kg moukari syöksyy maahan, niin seurauksena on kuoppa. Ja nimenomaan kuoppa, eikä mikään meteoriitin tekemä kraatteri. Tämän kuopan voi helposti täyttää mullalla ja kenttä on kuin uusi parin päivän jälkeen. Tätä on tehty lukuisissa paikoissa, viimeksi Porin Kalevan kisojen jälkeen. Siltä tämä on niin monessa paikassa niin vaikeaa.

Raaseporin kaupungille tämä ei vaan ollut vaikeaa, se oli mahdotonta.. Joten helpompi vaihtoehto oli syrjiä moukarinheittäjiä.. Totuudenmukainen selitys miksi moukaria ei saa heittää yleisurheilukentällä olisi että Raaseporin kaupungilla ei ole resursseja/tietotaitoa kuopan täyttämiseen. Kyllähän minä olen ymmärtänyt että Raaseporissa on ongelmia, mutta se että ne olisivat näin suuria tuli kyllä yllätyksenä.. En edes halua tietää mitä muuta jää tekemättä Raaseporissa jos muutaman kuopan täyttäminen on liian kallista..

Sain kuitenkin tietää että JOS kyse olisi ollut SM tason, kilpailusta niin moukarinheitto kentällä olisi ollut sallittu. Loistavaa! Mutta tilannehan on se että IF Raseborg ei järjestä SM tason kisoja tänä vuonna. Ja tämä on ollut kaupungin tiedossa pitkään. Tämä selitys kuvastaa kunnan asennetta. Ollaan kyllä valmiita antamaan lupaa, mutta ei tänään, eikä huomenna, mutta ehkä joskus.. Ja kun nyt kentällä heittäminen olisi sallittua SM kisoissa, mutta niitä ei ole, niin eiks vois yhtä hyvin heittää aluemestaruuskisoissa.. Näköjään ei..

 Mielenkiintoista kuitenkin että 14 vuotias moukarinheittäjän alku olisi huomenna, kaupungin periaatteiden mukaan, tervetullut yleisurheilukentälle, mutta naisten tuore Suomen mestari (Inga Linna) ei ole. Ei edes auta että ilmoittautuneena on kaksi muutakin Kalevan kisa finalistia. Toki se että kilpailijat ovat kotimaisia huippuja, ei nosta kilpailujen arvoa SM-tasolle. Joten kaupungilla ei ole (omasta mielestään) syytä muuttaa päätöstään..

Päivän kuluessa aloin miettimään että olenkohan ensimmäinen joka joutuu kysymään kaupungilta (melkein jopa kaupunginjohtajalta) lupaa oman lajin harrastamisesta omalla suorituspaikallaan. Kuinkakohan moni käsipallopelaaja on joutunut, Karjaalle tullessaan, kysyä lupaa käsipallokentän käytöstä? Entä jalkapalloilijat? Entä muiden yleisurheilulajien edustajat? Luulen että moukarinheittäjät ovat tässä tapauksessa harvinaisuus, valitettavasti. Vaikka moukari on yleisurheilulaji, niin yleisurheilukentällä kilpaileminen on liian harvinaista herkkua!

”Kyllä minä ymmärrän että sinä haluat mahdollisimman hyvät olosuhteet lajillesi”.. Tämän minä sain kuulla eilen kun keskustelin kaupungin kanssa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että haluan ”mahdollisimman hyvät” olosuhteet. Haluan vaan ne olosuhteet jotka kaikki muutkin yleisurheilijat saavat! Eli yleisurheilla yleisurheilukentällä! Onko se liikaa vaadittua? Näköjään..

Luulen että suurin ongelma on, että harva tietää että moukarinheittäjien syrjintä on ongelma. Siksi sen tekeminen onkin niin helppoa.. Meitä on niin vähän, ja me ollaan jo totuttu tähän kohteluun, että tästä asiasta ei tehdä niin suurta numeroa enää. Kävellään kiltisti hiekkakentille, ollaan kiltisti Timanttiliigan ulkopuolella jne. Siksi minulla olisi pyyntö. Jos olet sitä mieltä että moukarinheittäjille kuuluu samat oikeudet mitä kaikki muutkin lajit saavat, niin levitä tätä tekstiä netissä. Tällä tavalla saadaan ehkä tieto asiasta leviämään ja jonain päivänä olisi ehkä kivempi olla moukarinheittäjä. Päästään ehkä jopa niin pitkälle että saadaan heittää moukaria Karjaan keskuskentällä!

Kiitos!